torstai 17. elokuuta 2017

Elokuun kuulumisia

Oltiin Tiaran kanssa elokuun alussa Rajalan Elinan yksärillä. Käydään siellä läpi meidän ongelmakohtia, joita en saa itse hyväksi havaitsemallani tavalla korjattua. Treenikohteena oli kepit, laukanvaihdot ja aina yhtä ihanat välistävedot. Kepeillä Tiara reagoi tosi herkästi mun liikkeeseen ja välistävedot on mun painajainen.

Kepit onnistuu oikeastaan poikkeuksetta oikealta ohjattuna, mutta vasemmalta ohjatessa tulee välillää virheitä. Tämä saattaa johtua siitä, että olen oikeakätinen ja näin ollen palkkaan enemmän oikealla. Tiara ennakoi palkkausta ja oikoo. Aluksi asiaa koitettiin ratkaista niin, että kepit oli kohti putkea ja Tiara joutui luopumaan pukeenmenosta, jos kepeillä tuli virhe. Tiara kuitenkin palkkautuu esteillä sen verran hyvin, että sille tuntuu olevan ihan se ja sama jos se ei saa mennä putkeen, se saa kuitenkin mennä uudelleen kepit. Kun lähestymistapa muutettiin siihen, että Tiara joutuu luopumaan ihan konkreettisesti palkkiosta juuri sillä hetkellä, kun virhe tapahtuu, alettiin saamaan nopeasti näkyviä tuloksia. Lelu otettiin virheen sattuessa pois keppien päästä heti, eikä siinä vaiheessa kun koira on jo lelun kohdalla ja tämä oli Tiaralle toimiva ratkaisu. Se alkoi oikeasti käyttämään päätään. Tätä ollaan ehditty jonkin verran treenaamaan myös itsenäisesti ja kunhan saadaan se täysin varmaksi, niin siirrytään siihen, että palkka ei tule enää kertaakaan kepeiltä.

Laukanvaihdot on ollut mulle sellainen on/off -asia. Joskus muistan sen, joskus unohdan. Viime kuussa unohdin koko asian kisoissa ja se maksoi meille hylyn. Tästä johtuen halusin sen treenilistalle ja Elinan kanssa käytiinkin läpi sitä koska Tiaralle kerrotaan laukanvaihdot ja mikä on sen kanssa tehokkain tapa kertoa ne. Nyt ne on pysynyt mielessä jo kaksi viikkoa eli joku lamppu taisi syttyä minunkin päässäni!

Välistävedoissa päästiin myös eteenpäin. Ne on aina tuottanut mulle päänvaivaa ja niiden ohjaukset on olleet mun kohdalla hyvin epäloogisia ja huonoja. Mahdollisuuksien mukaan pyrin aina välttämään ne vaihtamalla toiselle puolelle saadakseni kierrättää koiraa, mutta nyt oli aika ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa treenaamaan niitäkin. Poistuin mukavuusalueeltani ja alettiin käymään läpi pakkovalssia, sen ajoitusta ja merkkausta. Liike vetää herkästi Tiaraa ja ehkä juuri sen takia olen ollut sen kanssa arka käyttämään pakkovalssia. Se vaati vain pienen käden heilautuksen, niin johan alkoi toimia. Aloin jo muissakin treeneissä altistaa itseäni asialle, joku päivä se tuntuu loogiselta ohjaukselta.






































Vajaa viikko sitten oltiin kaikkien neljän kanssa merenrannassa Laitakarissa Luvialla. Tiaran mielestä uiminen on ihan parasta ja se vois tehdä sitä varmaan koko päivän. Sen uimatekniikka ei vielä ole paras mahdollinen, joten Tiara sai ensimmäistä kertaa päällensä pelastusliivit. Liivit ei menoa haitannut, mutta sen sijaan ne korjasi uintitekniikkaa toivotunlaisesti. Toistaiseksi Tiara pysyy visusti hihnassa uidessaan, koska en ole ihan varma mistä veneväylältä saan sen vielä hakea, jos annan sen uida vapaana... Ehkä joku päivä kokeilen jossain muualla, kuin veneiden liepeillä. Taikakin kävi kahlaamassa, Simo vartioi rannalla ja Iiris touhotti menemään omiaan.

Elokuun 14. on meillä aina juhlapäivä; Taikan synttärit! Ikää on kertynyt jo seitsemän vuotta. Oon saanut kunnian kokea Taikan kanssa ihan huiman paljon. Vaikka kaikki kokemukset ei ole ollut toivottuja, niin jokainen on opettanut jotakin ja onneksi meidän yhteisellä matkalla on ollut myös paljon onnellisia tapahtumia. Toivottavasti saan pitää tämän pikkukoiran vielä monta vuotta <3 Leikkauksesta on pian kulunut vuosi ja Taika alkaa vihdoin ja viimein olla se sama leikkisä, iloinen ja utelias koira, kuin se oli ennen leikkaustakin.


Tänään oltiin taas Tiaran kanssa Elinan yksärillä treenaamassa. Listalla oli käännökset rytmittämällä ja puomi. Viime kisoissa nousi käännösten rytmitys - tai sen puute - esiin, kun Tiara veti mutkan suoraksi. Kun hypyt on vierekkäin, eikä siihen ole aikaa tehdä mitään tai kun esimerkiksi vastakäännös kääntäisi liikaa, niin oli aika alkaa treenaamaan rytmitystä. Yllätyin, kuinka helposti se meni itselläni jakeluun miten kuuluu tehdä ja oma ajoitus merkkauksessa oli kohdillaan alusta alkaen. Parasta oli huomata, että ihan oikeasti Tiara lukee mun ohjausta ja tekee työtä käskettyä kyeten jopa luopumaan palkastaan, kun se ohjataan ohi.

Tampereen kisoissa Tiara pysähtyi puomilla väärään kohtaan ja halusin tämän treeniin. Olen muutenkin ollut liikaa Tiaran tukena puomilla ja se näkyi jo heti ensimmäisellä toistolla. Aloin irtoamaan puomilta ja oma liike pysähtyi, niin Tiara pysähtyi alastulon yläosaan katsomaan minua. Koira syliin ja uusimaan. Uusinnalla Tiara pysähtyi askeleen päähän oikeasta paikasta, joten kävin näyttämässä sille alastulopaikan. Kolmannella kerralla tultiin päähän asti. Toisessa treenissä Tiara joutui tekemään itsenäisen puomin ja sama kaava toistui. Kun muistin kääntää oman rintamasuunnan ja ohjauksen kohti puomin alastuloa ja malttaa itse loppuun saakka, alkoi Tiaraltakin löytyä ajatus siitä mitä pitää tehdä. Kunhan muutaman viikon päästä seuran parempi puomi tuodaan kentältä hallille, päästään treenaamaan sitä ihan urakalla. 

Voitin Mustin ja Mirrin facebook-arvonnasta koirille uuden pedin! Finlaysonin koiratyyny oli Taikalle selkeästi mieluisa, koska se on viihtynyt siinä koko sen ajan, kun on huilannut.

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Kolmosluokkalaiset

Eilen oltiin Tampereella kisaamassa. Oli outoa lähteä lauantaina vasta iltapäivällä kisapaikalle ja ensimmäisen rataantutustumisen arvioitu alkamisaikakin oli vasta kuudelta. Kisapaikalla oltiin onneksi jonkin verran aikataulusta edellä. Startattiin omalla radallamme ensimmäisenä, joka on lähtöpaikkana ehdottomasti suosikkini. Ensimmäisenä startatessa ehtii tekemään omat rutiinit läpi rataantutustumisen jälkeen, mutta ei ehdi liikaa miettimään tai katsomaan muiden suorituksia.

Jaksan aina vaan hehkuttaa, mutta Tiaran lähdöt on niiin hyvät! Sen kanssa ei ole kertaakaan (*kopkop*) tarvinnut neuvotella siitä pysytäänkö lähdössä vai ei, vaan se malttaa tosi hienosti istua paikallaan ja odottaa lupaa. Keinu vaatii lisää treeniä, että se saadaan nopeammaksi, mutta sitä ei olla muutenkaan treenattu pitkään aikaan, vain kisoissa suoritettu, joten siihen nähden se on ihan hyvällä mallilla. Keinun jälkeinen elämä meni vähän penkin alle, kun lähetin Tiaran eteen ohjauksella, vaikka tarkoitus oli kääntyä. Hups. Näitä sattuu. A toimii tosi hienosti nyt. Tiara kestää paljon enemmän mun aiheuttamaa häiriötä kuin aiemmin ja treeneissä ollaan siinä edistytty hyvää vauhtia ja se näkyy myös kisaradoilla. Puomin alastulolla se jätti viimeisen askeleen ottamatta, mutta siinäkin oikea paikka vahvistuu, kun päästään treenaamaan puomia. Kepeillä muistin antaa tilaa, jes!

Tällä radalla irtosi voittonolla ja näin ollen me saatiin menolippu kolmosiin. Ensi viikonloppuna siis kisataan kolmosissa, hui kuinka jännää! :)

torstai 10. elokuuta 2017

Kisakuu

Heinäkuu oli meillä hyvin työ- ja agilitypainotteinen. Tiaran kanssa ollaan käyty kolmet kisat viimeisen kuukauden sisällä ja lauantaina on taas seuraavat. Tampereella kisattiin 19. päivä kahden agiradan verran. Ensimmäiseltä radalta tehtiin vitonen keppien sisäänmenon kohdalta. Videolta huomaa, että mulla oli taas kiire kepeille, vaikka olisi pitänyt antaa Tiaran hakea ne itse. Sillä me kuitenkin päästiin palkinnoille tullen kolmansiksi. Toisella radalla tein pienen päänkäännön, johon Tiara reagoi ohittamalla hypyn ja pujahtamalla putkeen. Virheen jälkeen oma ohjaus alkoi kärsiä ja sen myötä myös Tiara meni hämilleen, eikä loppurata sujunut kovin hyvin. Tiara liikkui molemmilla radoilla hieman tahmeasti, mutta syy lienee siinä, että me kisataan ja treenataan lähes vallan tekonurmella ja hiekkakentällä tulee harvoin käytyä.



Saman viikon lauantaina oltiin Raumalla Agipitsissä. Raumalla kisat sujuu tunnetusti aina hyvin ja niin myös tällä kertaa. Ensimmäiseltä radalta tehtiin vitonen minun typerän ja nolon virheen johdosta. Käänsin tuttuun tapaan takapuoleni koiralle ja Tiara tuli muurilta ohi. Vitosella tultiin toiseksi. Toisella radalla tehtiin LUVA-nolla, joka oli nyt toinen laatuaan. Nollalla irtosi myös kirkkaasti voitto, toiseksi tulleen tulos oli 12 ja sadasosia päälle. Moni mutisi kyseisen radan olleen hankala, sen tuomaroi Stefanie Semkat, mutta minusta rata oli todella kiva ja kerrankin radalla oli tekemistä. Takaakiertoja riitti ja ne on aina ollut mun koirien vahvuuksia.


Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna käytiin vielä Tampereella kisaamassa. Nyt, kun viimeinen nolla uupuu ja Tampereella tiesin, että nollan tekemällä voitetaan varmasti, vaikka muutkin tekisi nollan, niin paineet kasvoivat liian suuriksi ja tein molemmilla radoilla tyhmiä virheitä. Ensimmäisellä radalla en kertonut Tiaralle laukanvaihtoa ja näin ollen se ohitti putken ja toisella radalla lähetin sen hakemaan pimeää putkikulmaa, koska en luottanut koiraan tarpeeksi. Molemmat virheet poikivat vasta vitosen, mutta myöhemmin radan aikana sain kyllä hankittua sen hylynkin.

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Paluu tauolta

Viime viikolla Tiaralle iski vatsatauti. Se aloitti torstai-perjantai välisenä yönä ripuloimisen, jota jatkui sunnuntaihin saakka. Taika selvisi parilla oksennuksella. Tiara oli koko ajan oma reipas itsensä ja juotin sitä säännöllisesti pieniä määriä. Muutamassa päivässä saatiin vatsa taas kuntoon. Nyt on ollut kuulemma tällä seudulla ärhäkkää vatsatautia liikkeellä, mutta koska Taika ei varsinaisesti missään vaiheessa sairastunut, en pidä mahdottomana sitä, että Tiara olisi syönyt jotain kadunvarrelta tai pellolta.

Tiaran treenitauko on ohitse ja viime viikon keskiviikkona palattiin taas treenien pariin. Tein maajoukkuekarsintojen finaalirataa silmällä pitäen hallille mahtuvan radan ja koska tila oli hyvin rajallinen, päätin lisätä keppien lähettyville vielä putken, johon tosin ei tainnut mennä kuin kerran tai pari koirat.
























Aloitettiin Tiaran kanssa treeni lyhyellä keppitreenillä kokeillakseni millä mallilla meillä on takaaleikkaus kepeillä. Ohjasin kepeille avokulmasta, leikkasin takana ja irtosin sivuttain. Viimeksi kun treenattiin samaa, Tiara ei kestänyt sitä yhtään ja oma kärsivällisyys oli koetuksella. Tauko teki hyvää ja nyt ohjaukset meni ihan nappiin.

Tiaran puomi toimi ihan huisin hienosti, eikä edellisten treenien sähläyksestä ollut tietoakaan. Tuli heti alkuradasta huikea fiilis, kun puomi meni hyvällä vauhdilla ja pysähdys tuli oikeaan kohtaan. Puomin jälkeen yritin lähteä hypyltä ajoissa liikkeelle tarkoituksena tehdä suoralla putkella pakkovalssi. Yritys päättyi siihen, että Tiara oli mun rinnallani nopeammin kuin kuvittelin ja sain sen jotenkin menemään putkeen. Vaikka putkijarru oli puutteellinen, niin Tiara kääntyi hyvin ja haki hienosti kepeille. Kepeiltä olin tekemässä poispäinkäännöksen putkelle, mutta oma ajoitus epäonnistui. Toisella yrityksellä kokeilin lähettämistä putkelle ja se toimi paremmin, ehdin itse hyvin alta pois ja Tiara sai tilaa hakea kepeille. Poispäinkäännöskin saatiin toimimaan, vaikka matkaa oli putkelle ja Taika olisi hakenut ensimmäisen silmään osuneen hypyn, Tiara etsi kiltisti oikeaa estettä.

10-putken jälkeen pääsin taas kokeilemaan Tiaran kääntymistä, kun lähetin sen takaakierrolle 12-hypyllä. Oon niin ylpeä sen käännöksistä! Täytyy yrittää vahvistaa niitä mahdollisimman paljon, että ne myös pysyy hyvinä. Suoran putken jälkeen ehdin tekemään persjätön ja ohjaamaan muurin kuten halusinkin. Loppurata meni helpon tuntuisesti ja olin omiin ohjausvalintoihin tyytyväinen. Mitään ei tarvinnut hinkata montaa kertaa ja Tiara kulki kivasti.

Eräs koulutettavani sanoi, että tuolla keskellä (esteet 10-14) tapahtui jotain tosi hienoa ja pakko myöntää, että se myös tuntui tosi hyvältä. Luottamus Tiaraa kohtaan on vahvistunut ja vahvistuu koko ajan lisää. Me aletaan hiljalleen lähestyä tavoitetta tehdä sellaista agilityä kuin halutaan, ei sellaista mitä uskalletaan. Liikuin rohkeasti ja muistin pitää katseen koirassa.

Sunnuntaina käytiin Tiaran ja Taikan kanssa kentällä. Tiara pääsi treenaamaan juoksu-A:ta ja kaikki osumat olikin tosi hyviä, vaikka pohjalla oli taukoa. Taika pääsi tekemään muutaman kerran putkia ja se oli niin onnessaan ♥ Lämmittely- ja jäähdyttelylenkeillä Tiara kävi pulahtamassa ojassa viilentymässä ja leikkimässä, täytyisi sen kanssa mennä uimaan.


























Eilen oltiin Ylöjärven koirakerhon iltakisoissa kisaamassa pari agirataa. Keli oli kehno, vettä tuli taivaan täydeltä ja lietolaisten ja temperelaisten kisahalleihin tottuneena vähän järkytyin hallista. Ensimmäinen rata meni vähän penkin alle. Tiara tuli puomilta läpi ja oma kilpailuhenki heräsi taas eloon, enkä lopettanut siihen, vaan jatkoin rataa. Koiran korvat oli hukassa ja se sooloili omiaan, eikä lähtenyt ohjauksiin. Tuntui, kuin olisin ohjannut täysin vierasta koiraa. Jälkeenpäin katsoin videolta muun muassa sen, että olin tehnyt persjätön hyvällä ajoituksella, mutta Tiara meni siitä huolimatta väärälle puolelle. Se pääasiassa keskittyi rähisemään mulle. Lopulta tehtiin kolmesti keinu, koska neiti lähti kahdella ensimmäisellä kerralla luvatta keinulta, ja pysähtyi vasta odota -käskyllä kolmannella kertaa, lopetin radan siihen.

Toinen rata meni jo paremmin. Radalle lähdettiin sillä asenteella, että mennään tekemään hyvät kontaktit ja ne myös tehtiin. Kepeillä Tiara jätti viimeiset välit pujottelematta, siitä tuli vitonen. Itse virhe harmitti, mutta toisaalta se tuli tarpeeseen, koska ilman virhettä en ehkä olisi malttanut vaatia kontakteja kunnolla. A oli kuin oppikirjoista. Osasin rytmittää sen hyvin ja Tiara otti osuman keskelle kontaktipintaa. Keinu meni hienosti ja puomi toimi täydellisesti. Kivi vierähti sydämeltä, mutta me ollaan edelleen kakkosissa ja se sotkee taas kisasuunnitelmia, mutta kaikki aikanaan :)


Simo ♥

torstai 29. kesäkuuta 2017

Askel askeleelta kohti tavoitteita

Viime viikon maanantaina käytiin tekemässä Tiaran kanssa viimeistelytreenit ennen keskiviikon koitosta. Tehtiin hyvää rataa ja Tiara kulki hyvin. Puomilla se pysähtyi kerran väärään kohtaan, jota lähdin korjaamaan. Toisella yrittämällä ajattelin vahvisteeksi käskyttää alastulolla ja Tiara juoksi läpi. Tahittiin yhteistuumin hetki asian parissa ja treeneistä lähtiessä oli hyvin ristiriitaiset fiilikset,, vaikka sain puomin taas toimimaan hienosti. Suurimman virheen tein käskyttämällä Tiaraa alastulolla. Sitä ei ole koskaan käskytetty siinä ja melko varmasti onnistuin sekottamaan pienen koiran päätä, koska A:lla sen sijaan alastulolla aina käskytetään ja siinä se merkkaa sitä, että pitää juosta täysillä. Seuraavana päivänä kävin varmistamassa, että puomi yhä toimii ja taas tuli täydellisiä kontakteja :)


 Keskiviikkona lähdettiin iltapäivällä Tampereelle iltakisoihin. Olin ilmoittanut Tiaran kahdelle agiradalle ja hyppärille. Urakka aloitettiin agiradalla, jonka tuomaroi Hilpi Yli-Jaskari. Kisat järjestettiin Tamskin hallissa ja pohja oli positiivinen yllätys ja tykkäsin siitä kovasti. Alkuun jännitin onko pohja liiankin pitävä, mutta se tuntui hyvältä juosta jopa speedcrosseilla. Tiaran lähdöt on edelleen ihan täydelliset (*kopkop*) ja olen niistä ikionnellinen. Rata meni sujuvasti, keinu oli hieman hidas, mutta muuten olen tyytyväinen rataan. A:lla muistin auttaa Tiaraa, koska jatko oli siihen nähden haastava mitä ollaan treenattu, koska edessä oli pitkällä vain pituus. Lopputulemana juostiin nollana maaliin ja voitettiin rata, vaikka keinulla hidasteltiinkin. Tästä hyvästä saatiin SERT ja edessä olikin pitkä odottelu, että päästään kakkosten radoille.


Niin paljon kun mua harmittaakin se, etten ole ajoissa alkanut harjoittelemaan rauhoittumista Tiaran kanssa, niin olen iloinen siitä, että Tiara on kisatilanteessa melko rauhallinen. Välillä se alkaa haukkumaan ja tekee mieli pyytää kisakavereilta ja muilta hallissa olijoilta anteeksi, mutta se pystyy myös rauhassa hengaamaan hallissa, nukkumaan siellä ja jopa toisinaan katsomaan muiden ratoja haukkumatta. Hyvä siitä tulee. Häkki on selkeästi Tiaran turvapaikka, koska siellä sitä ei häiritse mikään eikä ketään. Se alkaa heti häkkiin päästyään huilaamaan, eikä päästä inahdustakaan. Siellä se saikin olla omassa rauhassaan siihen saakka, että lähdin lämmittelemään kakkosten radalle.

Meidän ensimmäinen kakkosten rata oli hyppäri ja myös sen tuomaroi Hilpi. Radan reunalla havahduin siihen, että radalle oli kannettu pussi. Ollaan tehty Tiaran kanssa pussia muistaakseni kaksi kertaa ja edellisestä kerrasta oli todella kauan aikaa. Ennen rataantutustumista tein kovan työn pääni sisällä, jotta löysin sen täydellisen luottamuksen Tiaraa kohtaan ja uskoin siihen, että se menee pussiin. Radalla huomasin, että se oli epävarma, mutta sinne se pujahti ja meni loppuun saakka reippaasti. Video saa muuten puhua puolestaan. Tälläkin radalla tehtiin nolla ja voitettiin, joten näin ollen meillä on ensimmäinen LUVA kakkosista taskussa!


Kolmantena oli Minna Räsäsen tuomaroima agirata. Rata oli tosi kiva, mutta tiesin jo radalle mennessä, että tämä rata kosahtaa johonkin. Hyppärin ja tämän radan välissä oli niin vähän aikaa, etten saanut omaa pääkoppaani kuntoon ennen viimeistä starttia. Pää ei enää kestänyt ja muurilla, jossa piti tehdä vastakäännös, jonka unohdin....päätin "ihan vähän vaan jarruttaa" ja jarrutin Tiaraa äänellä ajattelematta mitään. Taikalla se olisi toiminut, mutta Tiaran se pysäyttää kuin seinään. Muurilta tuli siis kielto ja sen jälkeen rytmitin A:n aivan pieleen. Loppujen lopuksi en enää ohjannut kunnolla ja Tiara meni puomin sijaan putkeen. Jälkiviisaana putki-puomierottuelu kohta olisi pitänyt uusia, mutta tehty mikä tehty.

Nyt Tiara on saanut lomailla Tampereen kisojen jälkeen ja loma jatkuu ensi viikon keskiviikkoon saakka. Sen jälkeen palataan taas treeneihin ja mahdollisesti vajaan kahden viikon päästä suunnataan Ylöjärvelle kilpailemaan. Keinuprojektia pitäisi aloitella, treenata putki-puomierottelua ja vahvistaa juoksu-A:ta. Treenattavaa riittää muutenkin muun muassa välistävedoissa, koska ohjaaja ei millään opi sitä luontevaksi...

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Tuplanollavoitto

Viime perjantaina käytiin tekemässä Tiaran kanssa viimeistelytreeni seuramme kentällä, jossa alkuviikon kilpailutkin pidettiin. Oikeastaan kaikki sujui, mitä varten kentälle mentiinkin; keinu, A ja kepit oli hyviä. Puomia ei päästy treenaamaan, koska se oli huollossa. Sitä käytiin tekemässä vielä hallilla ja otettiin samalla pieni A-puomi -erottelutreeni. Tiara lähtee hyvin ohjauksiin ja sitä on ilo ohjata, kun ainakaan vielä se ei juurikaan sooloile omiaan, vaan tekee kuten pyydetään.


Eilen oltiin toisissa kilpailuissamme seuramme treenikentällä. Kilpailut tuomaroi Reetta Pirttikoski. Tarjolla oli kaksi agilityrataa, joille molemmille me osallistuttiin. Kontaktiesteet oli lainattu seuramme jäseneltä ja A-radalla huomasi heti alkuun, että Tiara ei erottanut puomia keinusta, kun alla oli Agimetin puomi. Se hidasteli, mutta pääasia on, että tuli puomin loppuun saakka ja pysähtyi alastulolle. A sujui hienosti ja keinukin oli ihan hyvä. Maaliin tultiin nollaradalla ja hidasteluista huolimatta voitettiin rata. Samalla saatiin ensimmäinen LUVA-nollamerkintä kisakirjaamme.


B-radalla keinu toimi taas hyvin ja kepit meni sujuvasti. A:n osuma oli aika olematon, mutta toisaalta väli seuraavalle esteelle oli pitkä, eikä pitkiä estevälejä A:lla olla vielä ehditty Tiaran kanssa harjoittelemaan. Jos olisin ollut fiksu, olisin tietysti voinut auttaa sitä laskemalla käden hetkeksi alas, mutta jälkiviisastelua... Joka tapauksessa se osui kontaktille, todella ylös, mutta osui kuitenkin. Puomi meni toisella radalla paljon paremmin, olin siihen oikein tyytyväinen. B-radasta tuli videolle vain kahdeksan viimeistä estettä, mutta näihin kahdeksaan sisältyi onneksi tärkeimmät kohdat eli A ja puomi. :) Myös toiselta radalta saatiin kisakirjaan täydennystä ja voitettiin. Etenemäkin parani 3,65m/s:ta neljään.

Puomin suorittaminen on tarkkaa työtä.
© Marjo Alander


Lähdöt toimi molemmilla radoilla ihan täydellisesti. Tiara ei ottanut häiriötä mistään, edes ihan selän takaa mennyt koira ei haitannut. Samoin puomilla ja keinulla Tiara odotti hienosti lupaa ja haki ihan oikeille paikoille. Siitä on tullut jo nyt oikeen näppärä koira ja sen kanssa on kiva kisata. Pikkuhiljaa ollaan edistytty myös rauhoittumisharjoituksissa, nyt jo sujui kisapaikalla paremmin kuin Raumalla viikkoa aikaisemmin. Ehkä ensi viikolla Tampereella sujuu vieläkin paremmin :)

Tiara & hänen palkintonsa. Kiitokseksi mukaanpääsystä Taika teurasti toisen leluista samantien.

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Kisauran aloitus

Tiara starttasi kisauransa agilityssä eilen Raumalla. Mentiin paikalle hyvissä ajoin, koska Tiara ei ole kuukausiin ollut haistelemassa kisatunnelmaa edes turistina. Päästiin heti ilmoittautumisen kautta mittaukseen. Marjo Heino mittasi Tiaran ensimmäisenä ja Kari Jalonen mittasi toisena. Tiara seisoi todella nätisti paikallaan, ei hievahtanutkaan, eikä ollut mittatikusta moksiskaan. Jalonenkin kysyi, että onko se opetettu tähän, kun niin upeesti osaa seistä paikallaan. Meillähän nuo opettamiset menee lähinnä niin, että mennään näyttelyyn, koira pöydälle ja siinä sitten ollaan - tosin sen verran panostan jo pentuna opetukseen, että mun koiriani pystyy vieraskin ihminen vääntämään ja kääntämään ilman, että koira vastustelee, josta olen kovin ylpeä. Harva uskoisi silti Tiarasta tätä, jos näkee sen esimerkiksi radan reunalla haukkumassa ja käymässä kierroksilla... Molemmat tuomarit saivat saman tuloksen ja näin ollen Tiara on mini!! Aiemmat mittauksest kunnollisella tikulla on suoritettu silloin, kun Tiaralla on ollut pohjavilla ja tässä lienee syy siihen, että olen sitä kokoajan pitänyt medinä. Hyvin se sinne tikun alle sopi ilman pohjavillaansa, vaikka en edes ajanut sään kohdalta loppuja karvoja alas. Jalonen mittasi kauan ja hartaasti ja sanoikin, että Tiara on ihan rajalla. Näin ollen pääsimme starttaamaan ensimmäisissä virallisissa kilpailuissamme mininä.

Tiara alkoi selkeästi rauhoittua paremmin kisapaikalla. Edelleen se haukkui tietyt koirat (lue: tuijottavat) ja välillä keräili kierroksia muiden koirien leikistä tai radalla menevistä koirista, mutta välillä se kaikessa rauhassa makoili radan reunalla tai katsoi muiden menoa rauhallisena. Ne, jotka on meidän kanssa treenanneet, tietää tämän olevan meille murskavoitto. Ihanaa nähdä, että jotain muutosta on tapahtunut.

Ensimmäisenä oli Marjo Heinon tuomaroima agilityrata. Heti radan alussa oli kepit, joiden kohdalla rataantutustumisessa hieman arvoin, että annanko Tiaran hakea itse vai menenkö näyttämään ensimmäisen välin. Valitsin tällä erää väärin ja Tiara haki kepeillä toiseen väliin. Tätä jäin miettimään, että mistä johtui, mutta tulin siihen tulokseen, että se olisi kaivannut enemmän tukea multa uudessa ympäristössä ja vierailla esteillä. Muuten rata meni kivasti. Rengas, pituus ja muuri toimi, niitä ollaan tehty vaan muutaman kerran. Juoksu-A oli ihan hyvä. Keinu oli hidas, mutta sitä me vahvistellaan nyt pikkuhiljaa, tauon jälkeen aletaan treenaamaan sitä enemmän. Lopussa olin myöhässä, joten jouduin kokeilemaan takaaleikkausta, jonka kanssa mulla on usein ongelmia - toimii! Tuloksella 5 ylsimme sijalle 2. Yhtään nollaa ei mineissä tällä radalla tullut.


Seuraavana meillä oli hyppäri, jonka tuomaroi Kari Jalonen. Rata ei ollut ihan helpoimmasta päästä, mutta tykkäsin siitä kovasti. Ensimmäinen hyppy tuli alas. En ole varma mitä tapahtui, mutta epäilen taas kääntäneeni koiralle takapuolen ja aiheuttaneeni Tiaralle kiireen, jonka vuoksi se ei keskittynyt itse hyppyyn. Se meni tästä hämilleen ja ohitti toisen esteen. Tiara on pudottanut riman ehkä kahdesti aiemmin, nekin radan yhteydessä ja korkeuden ollessa 35. Radan puoliväliin se tuntui melko tahmealta. Kepeille mennessä Tiara kurvasi edestäni mutkaputkeen ja jälkeenpäin videolta katsottuna en yhtään ihmettele: en näköjään edes ohjannut sitä sinne kepeille, annoin vain pelkän keppikäskyn. Hups. Keppien jälkeen Tiara alkoi tuntua omalta itseltään ja meno alkoi tuntumaan hyvältä. Lähöt toimi molemmilla radoilla todella hienosti. Nyt vaan lisää kisakokemusta meille molemmille. Oma kisarutiini on yli yhdeksän kuukauden kisatauon aikana kadonnut ja Tiara oli vähän lukossa.


Tänään oltiin Rajalan Elinan puolikkalla yksärillä. Aloitettiin treeni tekemällä keinutreeniä, koska keinu vaatii paljon hiomista. Tehtiin pientä radanpätkää ennen keinua ja keinulla Tiaraa odotti superhyvä palkka keinun alla olevalla lautasella. Yhden treenin aikana edistyttiin keinulla huimasti. Nyt mun pitää muistaa, että oma liike ei saa pysähtyä kienua tehdessä ja pitää kannustaa Tiaraa kunnolla. Täytyisi saada joku treenikaveri kentälle, niin päästäisiin sinne tekemään keinua. Se kun on vähän hankala raahata yksin parakista ulos.

Treenttiin myös putkea ja ohjaukseen tulemista. Melko varmasti, jos radalla olisi kohta, jossa Tiaran pitäisi tulla putken suun ohi ohjaukseen, se valitsisi putken ja tulisi sen jälkeen ohjaukseen. Siksi halusin harjoitella tätä. Ensin se sai mennä muutaman kerran ohjatusti putkeen. Sen jälkeen sen piti juuri ennen putken suuta tulla ohjaukseen. Kolme ensimmäistä kertaa mentiin ohjauksesta piittaamatta putkeen, neljännellä kerralla käytin ohjauksessa apuna lelua ja loput kerrat olikin ihan täydellisiä! Tämä menee meidän treenilistalle, aika opetella tulemaan kunnolla ohjaukseen ilman, että mulla tulee missään kohtaa rataa sellainen fiilis, että entä jos se ei tulekaan.

Koska Tiara on ollut ihan huikea pikkukoira viime aikoina ja ollaan edetty agilityssä hienosti, päätin palkita sen ensimmäisellä Ke-hullaan. Ennen olen aina käyttänyt vinkuvaa Kongin palloa tai tuunattua vetolelua, jossa on karva. Olen palkannut ihan liikaa Tiaraa pois päin minusta ja nyt pitäisi alkaa palkkaamaan sitä kädestäkin enemmän. Helpoin olisi, kun on vain yksi lelu, joka toimii sekä heittäessä, että vetoleikissä ja bongasin Elinan hallilta Ke-hun vetolelun, jossa oli vinkuva tennispallo kiinni. Se oli niiin Tiaran näköinen, että mun oli pakko ostaa se ja Tiara olikin ihan onnessaan, kun pääsi sillä hetkeksi leikkimään meidän pihaan.