sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Tunnelma katossa

Keskiviikkona olin työpäivän jälkeen niin uuvuksissa, että päätin jättää kuluneelta viikolta ohjatut treenit väliin. Niinpä torstaiaamuna hyppäsin aikaisin ylös ja lähdin Taikan ja Tiaran kanssa hallille. Käytiin yhdistetyllä aamu- ja lämmittelylenkillä ja mentiin Tiaran kanssa treenaamaan. Tehtiin ensin keppejä pariin kertaan, jonka jälkeen jatkettiin A:n parissa. Putki pidettiin edelleen lähellä A:ta, mutta tällä kertaa otettiin vauhtia. Tehtiin ennen A:ta siis 2-5 esteen ratapätkiä ja A:n jälkeen putki. Tiara tulee mielestäni ihan hyvällä laukalla esteen ja kestää mun liikettä ja vaihtelevia sijainteja. Osumat on joka kerta puhtaita. Testailtiin vielä pariin kertaan keppejä, ne sujuu nyt ilman viimeistäkin verkonpalaa! Lopuksi Tiara sai leikkiä pallonsa kanssa ja minä tein Sporttitassun fysiikkatreenin. Juoksutreenissä Tiara toimi tsempparina juosten mun mukana pallo suussa.


Kotona ollaan taas kaivettu tasapainotyyny vaatehuoneesta esiin ja alettu treenaamaan sen kanssa niin koiria, kuin omistajaakin. Seuraavaksi pitäisi ottaa taas pallo käyttöön ja alkaa sen kanssa jumppaamaan. Taikalla on ihan huippuhyvä tasapaino ja se taiteileekin pallolla vaikka mitä, mutta Tiara kaipaa lisää kehonhallintaharjoittelua.

Eilen oltiin taas treenaamassa A:ta. Sonia tuli meitä kouluttamaan asiassa eteenpäin ja treenin jälkeen fiilis olikin ihan loistava. Saatiin hyviä eväitä seuraaviin treeneihin ja neuvoja miten edetä jatkossa. A:n jälkeistä putkea saatiin siirrettyä jo neljään metriin ja ennen A:ta alettiin tekemään mm. valsseja, ettei aina tultaisi täysillä A:lle. Kokeiltiin myös lisätä putken sijaan A:n jälkeen hyppy, mutta se oli vielä toistaiseksi liian haastava. Nyt jatketaan A - putki -treeniä ja aletaan lisäksi treenaamaan myös hyppyä A:n jälkeen. Tästä tulee niiin hyvä!

Tiaran kanssa aletaan ottamaan pientä kuntokuuria sekä koiralle, että omistajalle. Pääpaino on tietysti koirassa - missäs muussakaan - jotta saadaan rakennettua parempi lihaksisto Tiaralle. Se on tällä hetkellä ihan hyvässä kunnossa, mutta ei riittävän hyvässä. Se jaksaa hyvin treenata, mutta sille halutaan lisää voimaa, jotta saadaan optimaalinen suoritus A:lle. Seuraavaksi siis alkaa treenisuunnitelman teko.

Laitoin tänään aamulla kaksi näyttelyilmoittautumista ensi kuun ryhmänäyttelyihin Sastamalaan ja Euraan. Meidät voi siis nähdä siellä, kun poistutaan mukavuusalueelta ja mennään näyttelykehään pyörähtämään. Nyt, kun ei kisata agilityssä, on pakko päästä edes johonkin "kilpailuihin".

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Terveyden huoltoa ja treenejä

Viime kuun lopulla käytiin Raumalla fyssarilla molempien koirien kanssa. Tiara oli hyvässä kunnossa, mutta Taikassa riitti työtä. Yksi iso syy Taikan jumittajana on varmasti Tiara, joka ei kovin koreasti toisia kohtele. Sen mielestä on ihan okei juosta täysillä toista päin ja huutaa päälle. Minun lähellä se ei sitä tee, kun tietää ettei ole luvallista, mutta riemu repeää, kun mennään kauemmas minusta. Taika on sisäistänyt hyvin varo -käskyn, joka tarkoittaa hullua ruskeaa pikakiituria ja Taika väistää alta pois tai antaa hammasta. Huoh...























Viime viikolla aloitin Sporttitassun etäfysiikkavalmennuksen. Ensimmäisen viikon treenit on tehty alkutesti mukaan lukien ja fiilis on hyvä. Tavoitteenani on valmennuksen kautta saada nopeutta ja parantaa liikkeelle lähtöjäni radalla. Lisäksi pyrin siihen, että sama touhu jatkuu vielä valmennuksen jälkeenkin rutiinina.

Tiistaina käytiin Taikan kanssa eläinlääkärissä Raumalla. Se on pariin otteeseen pissannut sisälle ja veden juonti on lisääntynyt selvästi. Taika tutkittiin ja ultrattiin, virtsatestikin otettiin. Ultrassa heräsi epäilys pienestä virtsakivestä, joka saattaa tulla pissan mukana pois. Juoksun vaiheeseen suhteutettuna munasarjat olivat isohkot. Taika sai parin viikon lääkekuurin ja viikko kuurin loppumisesta mennään kontrollikäynnille. Tällä hetkellä juominen ja siten myös virtsaaminen on vähentynyt kuurin ollessa puolessa välissä.

Olen pyrkinyt lähes päivittäin viemään koirat sellaisille alueille lenkille, jossa ne saavat juosta vapaina. Taika kulkee pääasiassa rauhassa, kuten aina, mutta villiintyy välillä spurttailemaan Tiaran kanssa. Tiara taas vetää oikeastaan koko ajan sata lasissa lukuunottamatta niitä aikoja, kun se tarkistaa Taikan ja mun sijainnin. Viime viikon aikana Tiara huomasi, että meidän perinteisen lenkkireitin varrella on ihana oja, jonne voi pulahtaa viilentymään ja leikkimään. No, siellä se nyt käy lähes joka kerta. Kerrankin mulla on koira, joka nauttii vedestä opettamatta - maltan tuskin odottaa lämpimiä päiviä, että päästään pulikoimaan! :)


Ollaan me Tiaran kanssa treenattukin totta kai. Pääasiassa treeni on painottunut keppeihin ja A:han, mutta välillä vähän jotain muutakin. Muun muassa viime keskiviikkona muisteltiin miten ohjausta seurataan. Hallilla oli rata, joka alkoi pitkällä suoralla. Suora koostui kahdesta hypystä ja okserista päättyen putkeen. Treenasin Tiaran kanssa tarkoituksella eteen lähetystä ensi alkuun niin, että se palkattiin putkeen menosta. Sen jälkeen lisäsin haastetta ottamalla hyppyjen jälkeen sivummalla olevan hypyn ennen putkea. Olin varma, että Tiara laittaa korvat kiinni ja sujahtaa putkeen, mutta riemukseni se tulikin todella hienosti ohjaukseen. Mahtavaa!

Tänään oltiin taas hallilla. Treenattiin ensin A:ta josta video alla. A:lle ollaan nyt lisätty putki A:n jälkeen. Ajatus on selkeästi alas ja tämän päivän treeniin olin valtavan tyytyväinen. Juoksaritreenin lisäksi tehtiin pariin otteeseen kepit ilman viimeistäkään verkkoa ja molemmilla kerroilla kepit meni nappiin! Päätin myös vihdoin alkaa opettamaan rengasta kunnolla, joten sen kanssa tehtiin tarjoamista, jonka jälkeen alettiin yhdistämään vauhtia mukaan. Lopulta tehtiin muutaman esteen rataa niin, että rengasta tuli treenattua molemmista suunnista.

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Ratatreeniä

Meidän blogi on tällä hetkellä yhtä agilityä, kun kurakelit ei houkuta lähtemään kotikulmia pidemmälle ja kamera unohtuu jatkuvasti matkasta. Arki on pitkälti sitä, että aamulenkin jälkeen lähden kouluun tai muihin menoihin, käyn kotona ja lähden uudelleen kouluun. Kotona pakerran koulutehtäviä tai luen tenttiin - tai katson Netflixiä, treenaan koiria ja lenkkeillen paetakseni koulua. Kuluvan viikon jälkeen tahti rauhoittuu pariksi viikoksi, jonka jälkeen aloitan työharjoittelun ja taas mennään.

Tiaran kanssa käytiin viikko sitten sunnuntaina treenaamassa itsekseen A:ta, vaikka päätin, etten enää käy yksin treenaamassa sitä palkkauksen vuoksi. Poikkeus johtui siitä, etten saanut koko viikonlopun aikana aikaiseksi lähteä hallille treenaamaan, mutta sunnuntai-iltana päätin, että nyt on pakko. Lenkkeiltiin hallille, tehtiin pari toistoa ja lähdettiin kotiin.

Maanantaina päästiin pitkästä aikaa Elina Rajalan oppiin, kun treenikaveri laittoi viestiä, että menenkö hänen paikalleen Tiaran kanssa. Ensin meinasin kieltäytyä, koska vietin sitä ennen 12 tunnin päivän koululla, mutta jostain löytyi vielä energiaa treenaamiseen. Radalla oli sopivasti haastetta ja Tiaran kanssa jumitettiinkin kolmosella hyvä tovi. Tiaralla on hyvä estefokus, joka kostautui. Kuten Elinakin sanoi, me ei tehdä mitään nopealla koiralla, jos se ei kuuntele. Tiaran kanssa saakin siis alkaa treenaamaan ansaesteitä - erityisesti putkea. Lopulta putkelle laitettiin verkko ja kerrasta se jo muistikin, että mun ohjaus on se, jota seurataan. Treeni oli loppujen lopuksi tosi hyvä ja olin siihen tyytyväinen alusta huolimatta.

Keskiviikon treeneissä tehtiin samaa rataa ja tällä kertaa päästiin tekemään koko rataa. Alussa Tiara valitsi putken - taas, mutta videolta katsoessani oma ohjaukseni on kehno. Toisella yrittämällä Taira tuli hyvin ohjaukseen, mutta jäin itse tuijottamaan koiraa koska luottamus ei ollut kohdillaan ja jäin hypyn väärälle puolelle. Keinu vaatisi taas hiomista, se on hidastunut keinutauon aikana, mutta siihen paneudutaan sitten aikanaan tarkemmin.

Oma ahneus nousi taas pintaan, enkä huomioinut radalla olevaa rengasta. Tiara on sen pari kertaa rengasta tehnyt, eikä se ole ollut radalla mukana. Olisikin siis korkea aika oikeasti opettaa koiralle se rengas, eikä odossaa koska tapahtuu ihme... Saatiin lopulta ihan hyvä rengastreenikin aikaan ja päästiin vielä rataakin jatkamaan. Omat ohjaukset olivat kehnoja ja Tiara reagoi huonoihin ohjauksiin joko lukitsemalla vääriä esteitä tai pysähtymällä. Lisää ratatreeniä vaan, hyvä tästä tulee.

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Edistysaskelia

Kuun alkupuolella oltiin puolittamassa Elina Jänesniemen yksäriä seurakaverin kanssa. Tiara pääsi ensimmäistä kertaa sitten alkeiskurssin vieraaseen halliin treenaamaan. Pohja oli hieman erilainen, kuin mihin ollaan totuttu ja siinä vaiheessa, kun Tiara laski kuononsa maahan, olin varma, että me tultiin tänne vaan haistelemaan. Haistelut loppui kuitenkin siihen, kun Tiara pääsi radalle ja oli kiva huomata, ettei Tiara välitä vieraasta hallista. Tehtiin pientä radanpätkää ja tuli taas pitkästä aikaa sellainen olo, että mähän liikun ja ohjaan ihan oikeasti, eikä meno tuntunut yhtään kankealta. Yksi ilonaihe oli myös se, että kaikki 30 cm rimat pysyi hienosti ylhäällä eipä niitä silti ole aiemminkaan pudoteltu, on vaan niin vähän tehty niillä ja vauhti oli kohdillaan.

Kotiläksyjä tarttui mukaan aimoannos. Sylkkäri on ollut vähäisellä käytöllä ja sen tekeminen s-linjalla oli minulle vaikeaa. Tiara lähti hienosti ohjaukseen, kun vain oma ohjaus oli oikeanlainen - sehän se haaste taas olikin... Lisäksi treenilistalle tuli myös hyppyjen vaikeammat kulmat. Kepeillä häivytellään nyt viimeistä verkkoa leikkaamalla verkosta aina vähän pois.



Viime aikoina ollaan treenailtu juoksu-A:ta eteenpäin ja kohta saiskin alkaa lisäämään perään putkea, kun vaan oma rohkeus riittää. Tiara tekee A:n hyvällä laukalla ja oikealla palkkauksella osumat on varmoja. Kepeillä ollaan häivytelty viimeistä verkkoa ja sitä on jäljellä suunnilleen 20 cm. Joka treenin jälkeen leikkaan siitä kaistaleen pois. Kepit on tosi hyvällä mallilla ja erilaiset ohjaukset onnistuu hienosti. Keskiviikkona tehtiin kepeille muun muassa persjättöjä ja päällejuoksuja ja molemmat meni ihan nappiin,.

Kisaikäkin on tullut täyteen. Pitkitän nyt vielä hetken sitä mittausta, jos vaikka karvanlähdön jälkeen mittaisi... Kuitenkin A on vielä kesken ja kontaktierottelutreeni edessä, joten en pidä mittauksenkaan kanssa kiirettä.

Kisakirjakin on jo hommattu, mittausmerkinnät vain uupuu :)

torstai 2. maaliskuuta 2017

Treeniä treenin perään

Puolitoista viikkoa sitten sunnuntaina facebook muistutti, että meillä oli viisi vuotta sitten Taikan kanssa ensimmäiset viralliset kisat. Oon oppinut Taikan kanssa ihan mielettömästi asioita ja kehittynyt sekä ohjaajana että ihmisenä. Töitä on saanut tehdä ihan tosissaan, mutta olen päässyt pessimistisyydestä irti, oppinut sanomaan ääneen vahvuuksiamme, alkanut arvostamaan enemmän itseäni ja uskomaan sekä omiin, että koiran kykyihin ja ymmärtämään eri seikkoja. Toivoisin, että mulla olisi kristallipallo, joka kertoisi, kestääkö Taikan jalka vielä agilityä. Taikan mielestä edelleen agilityhalli on ihan paras paikka, vaikka siellä saa enää hengailla. Eipä aikaakaan, kun Tiara on kisaiässä (yhdeksän päivää, hui!) ja päästään taas kisaradoille. Kisaamista ei kuitenkaan aloiteta heti, vaan vielä hieman opiskellaan...

Tiaran juoksu-A -projekti on edennyt hyvin. Viime viikon keskiviikkona oltiin treenaamassa ohjatusti ensimmäistä kertaa. Vihdoinkin! Tehtiin ensin radanpätkiä 30 cm:n rimoilla ensimmäistä kertaa. Tiarasta huomasi, että rimat oli korkeammalla kuin ennen, mutta kaikki pysyi ylhäällä ja vauhti oli ok. Treeni oli ihan hyvä ja Tiara pääsi ensimmäistä kertaa tekemään juoksariprojektin aikana myös puomia ja keinua. Molemmat sujui kuten aina ennenkin ja olenkin siihen kovin tyytyväinen! Oli ihan järkyttävää huomata, että olin aivan ruosteessa ohjauksen kanssa! Jo rataantutustumisessa tuntui, että olen rautakanki, joka ei taivu mihinkään. Radalla taas sooloilin omiani ja ohjasin toisinaan huonosti. Huh. No, eiköhän tämä tästä, kun aletaan taas tekemään enemmän ratatreeniä...

Ohjattujen treenien jälkeen jäätiin vielä kouluttajiemme Lenan ja Pasin kanssa treenaamaan A:ta. Jatkettiin samalla matalalla A:lla millä ollaan aloitettukin. Kertauksena aloitettiin harjalta ja jatkettiin koko A:han. Olin treeniin tyytyväinen, vaikka Tiaran laukka osuukin usein melko ylös kontaktipinnalla. Oletan, että tämä johtuu siitä, kun A on niin matalana.


Vielä muutama päivä sitten täällä näytti tältä, nyt joka paikassa on märkää ja lumet on sulaneet.















































Viime sunnuntaina käytiin treenaamassa taas A:ta hallilla. Tällä kertaa hieman nostettiin sitä ensialkuun. Aloitettiin taas harjalta, jonka jälkeen otettiin koko A:ta muutaman kerran. Olin kaikkiin muihin osumiin tyytyväinen, paitsi ensimmäiseen. Palkan sijainti ja liike vaikuttaa suuresti siihen, miten Tiara suorittaa A:n ja ensimmäisellä kerralla tulikin palkan kanssa moka. Loput osumat olivat hyviä. Madallettiin A takaisin siihen, mistä ollaan lähdetty ja otettiin sitä vielä pari kertaa. Video on hämärä ja kuvattu vain alastulolta, mutta osumat näkyy ihan hyvin.



Eilen oltiin jälleen treenaamassa ohjatusti. Aloitettiin tekemällä rataa. Rata oli kivan oloinen, mutta oma ohjaukseni on edelleen ihan kaoottista ja tahmeaa. Olen kokoajan myöhässä, haaveilen ja ajatus ei kulje järkevästi. Omaan suoritukseeni en ole kovin tyytyväinen, mutta Tiara oli onneksi hyvä - ja kiltti. Saan siltä paljon anteeksi. Tehtiin rataa, joka alkoi hyppy - kepit -yhdistelmällä. Kepeille tein pakkovalssin ja olenkin kovin tyytyväinen siihen, että Tiara tuli hyvin pakkovalssiin. Olen taas alkanut käyttämään radalla aivan liikaa ääntä ja siihen pitää alkaa kiinnittää huomiota sen lisäksi, että radalla pitäisi alkaa liikkumaan ja mieluiten niin, ettei kokoajan ole koiran tiellä, myöhässä, väärässä linjassa jne... 

Tiaran kanssa huomaan epäröiväni kovasti käännöksissä. En osaa valita ohjauksia oikein, koska pelkään sen kääntyvän liian tiukasti. Esimerkiksi kohdassa, jossa normaalisti tekisin poispäinkäännöksen, pyöräytin vain koiran hypyn yli, jolloin kaarros tuli liian pitkäksi. Taika kääntyi melko huonosti ja se vaati hyvin tiukat ohjaukset, mutta Tiara taas ei sellaisia vaadi ja nyt on yhtä hakemista, kun yritän oppia mikä ohjaus kuuluu tehdä Tiaran kanssa mihinkin kohtaan ja minkä verran mikäkin kääntää koiraa. Miksen voi osata tätä vieläkään?

Kun kepeille mentiin toista kertaa, halusin tehdä kepeillä takaaleikkauksen. Tiaralla on alussa ja lopussa edelleen verkot kahdessa ensimmäisessä/viimeisessä välissä. Tiara kääntyi pois muutamaan otteeseen kolmannesta välistä, kunnes laitoin sinne verkon avuksi. Takaaleikkaus alkoi onnistumaan, mutta Tiara ei vilkaissutkaan verkkoa. Pasi sanoikin jo ennen verkon laittoa, että riittää, kun pidän suuni kiinni. No, niinhän se riitti. Otin ylimääräisen verkon pois ja vaihdoin monta käskyä yhteen ja kas, mun koirahan menee hienosti, vaikka leikkaisin takana...

Puomi oli ihan hyvä siihen nähden, että se taas heilui ja huojui. Ai että mä inhoan tota pilipalipuomia, mutta minkäs teet, kun parempaakaan ei ole. Alastulopaikkaa saadaan näköjään alkaa vahvistamaan, koska viimeinen askel jää ottamatta. Keinulla sitä ei saa ottaa ja puomilla taas se pitäisi ottaa...

Meinasin ensin leikata epäonnistumiset pois ao. videosta, mutta taas totesin, että ne kuuluu lajiin ja niin kamalalta, kun oma ohjaus näyttääkin, niin siltä se näyttää tällä hetkellä ja enemmän hyötyä mulle on leikkaamattomasta videosta, kuin sellaisesta, jossa on vaan onnistumisia.


Treenien jälkeen jäätiin taas Lenan ja Pasin kanssa treenaamaan. Tiara pääsi tekemään jälleen hieman juoksu-A:ta ja ai että kun oon tyytyväinen!! Laukka oli täydellistä ja uskon, että se johtuu siitä, että A on nyt hiukan korkeampi, kuin aiemmin. Tästä tulee ihan huippuhyvä. ♥

Lauantaina päästään puolittamaan Jänesniemen Elinan yksäriä ja sunnuntai ollaan varattu juoksaritreeniin. Oon niin innoissani taas treenaamisesta ja fiilis on ihan huikea. Jos voisin, olisin varmaan joka päivä hallilla juoksemassa. Motivaatio on siis kohdillaan ja treeni-intoa piisaa! :)

lauantai 18. helmikuuta 2017

Juoksariprojekti polkaistiin käyntiin

Aloin 11. päivä miettimään, että hitto, mun koira on kuukauden päästä kisaiässä. En kuitenkaan ota oikeastaan paineita siitä, vaikka aiemmin olin varma, että ollaan kisoissa heti kisaiän täytyttyä. Yksi iso syy tähän on varmasti se, että Tiara joutuu kiertoon ja tiedän sen olevan rajatapaus. Toki tiedän senkin, että siitä mini saadaan, mutta tottakai se jännittää. Mittauksen vuoksi en uskalla edes harkita kisaamista ennen, kun kaksi tuomaria sen on mitannut (miniksi, jos toinen saa medin, niin sitten kolme...).

Meidän agilityvuosi ei ole alkanut kovin hyvin, joten otin tavoitteeksi, että Tiara on kisakentillä kesäkuun kotikisoihin mennessä. Ei olla päästy vielä yksiinkään ohjattuihin treeneihin tänä vuonna ja itsenäisetkin treenit on vähissä. Aluksi Tiaran juoksu rajoitti treenaamista, koska olen aina pitänyt juoksun ajan taukoa - lopulta asia muuttui, kun kyllästyin siihen, ettei päästä treenaamaan. Nyt olen itse ollut flunssassa muutaman viikon ja veto on ollut pois, joten treenit on olleet aikalailla nollassa.

Viime viikon sunnuntaina mentiin hallille aloittelemaan juoksu-A -treenejä. Sonia on auttanut meitä kärsivällisesti ja hänen tukensa on ollut ihan korvaamatonta jo nyt. Ensimmäinen treeni sujui hyvin. En ollut täysin tyytyväinen, koska pari loikkaa saatiin mukaan, jotka näkyy myös videolla. Nämä johtui todennäköisesti siitä, että palkka lähti minulta ja muutenkin Tiaran ajatus ei ollut eteen ja alas, koska palkkasin itse sen. Ensimmäiseksi treeniksi kuitenkin ihan hyvä ja videoiden avulla Sonia antoi taas lisää treenivinkkejä.


Viime keskiviikkona piti vihdoin päästä ensimmäistä kertaa treenaamaan ohjatusti, mutta Tiara sairastui keskiviikkona vatsapöpöön. Aamulla alkoi ripuli, joka aamupäivällä muuttui veriseksi. Olen kasvanut koirien parissa ja meillä on ollut 17 vuotta koiria, eikä yhdelläkään meidän koirista ole koskaan ripulin osuessa kohdalle tullut näkyvää verta mukana, joten tästä toki säikähtäneenä soitin siltä seisomalta eläinlääkäriin poru kurkussa. Rauha alkoi laskeutua puhelun jälkeen ja Tiara oli muuten täysin oma itsensä. Torstaina vatsakin rauhoittui. Tänään meidän olisi pitänyt olla Jänesniemen yksärillä, mutta tällä erää sairastui kouluttaja. Meillä on ollut nyt vähän huonoa tuuria treenien suhteen :D

Päästiin kuitenkin tänään treenaamaan Lenan ja Pasin kanssa. Oli ihanaa päästä pitkästä aikaa treenaamaan "omiensa" pariin. Olen niin kovasti kaivannut kisaamista erityisesti siksi, että kisapaikoilla on minulle lajin kautta tärkeäksi tulleita ihmisiä - olenhan kisannut jo yli yhdeksän vuotta agilityssä! Taikan loukkaantumisen jälkeen olen elänyt omassa pienessä kuplassa tapaamatta oikeastaan ketään omia koulutettaviani lukuunottamatta.

Lämmittelylenkki Taikan, Tiaran ja neljän sheltin kanssa sujui hyvin. Välillä käytiin nuuskimassa toisia ja taas jatkettiin matkaa sulassa sovussa. Treeniin pääsi nuoriso; Lenan pari vuotias Brie, Pasin kolme vuotias Kuura ja minun Tiara.

Tiara aloitti treeninsä radanpätkillä. Saatiin aikaan muutamia hyviä ohjauskuvioita ja ennen kaikkea keppitreeniä, joka on jäänyt vähälle taas. Tiara tekee todella hienot kepit, verkot on edelleen alussa ja lopussa ja kunhan vaan käydään ahkerasti treenaamassa, niin verkoista päästään taas pian eroon. Tehtiin ensimmäistä kertaa hyppyjä niin, että kaikki hypyt olivat 30 cm korkeudessa ja kaikki suoritettiin puhtaasti. Treenaamattomuus näkyi ja sain jälleen hyvän muistutuksen siitä, että on turha treenata mitään, jos sitä ei ensin suunnittele; ohjaukset olivat myöhässä, koska vedin ne hatusta ja en ollut Tiaralle riittävän johdonmukainen alussa.

Tauon jälkeen tehtiin taas A:ta. Pidettiin A samalla korkeudella kuin viimeksi. Aloitettiin ensin alastulolla ja lopulta jatkettiin koko A:han. Tiara teki hyvällä vauhdilla ja olin tyytyväinen sen suorituksiin. Ensimmäisellä kerralla, kun tehtiin koko A:ta huomasi harjan kohdalla sen epäröivän hetken, joka näkyi alastulolla, mutta sen jälkeen toistot menivät nappiin. Lena hoiti palkkauksen, joten palkan suunta oli kokoajan oikea, eikä Tiara kytännyt minua lainkaan. Nyt suunta oli selkeästi eteenpäin.

Treenistä jäi tosi hyvä fiilis ja mikään ei jäänyt kaihertamaan. Tiara toimi hienosti ja reagoi hyvin ohjauksiin. A:n suhteen oma varmuus on säilynyt ja treeneissä ajatukseni ovat selvempiä, kuin bumpereilla tehdessä. Kiitos Lena ja Pasi treeniseurasta, oli ilo treenata teidän kanssa. ♥

Tilasin pitkästä aikaa paracordeja ja tein molemmille uudet pannat. Tiara sai myös uuden hihnan ja pinkki vaihtui oranssiin.

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Kuulumisia

Jostain syystä me ei nyt Tiaran kanssa meinata päästä lainkaan treenaamaan ohjatusti. Ensin kouluttajat sairastuivat, sitten oli juoksu, sen jälkeen mä sairastelin ja tällä kertaa pakkanen haittaa harrastusta. Ensi viikolla taas uusi yritys, vähän jo turhauttaa, kun treenimotivaatiota olisi.

Nyt ei olla itsekseenkään käyty hallilla, kun olen sairastellut. Loppuviikosta pitäisi lauhtua, jos me silloin saataisiin uusi juoksu-A -projekti polkaistua käyntiin? Nyt, kun asutaan lähellä hallia ja sinne pääsee kävellen, on treenimotivaatiokin ihan eri luokkaa. Enää hallille lähtö ei takkua, kun matkoihin ei mene ylimääräistä aikaa ja lämmittely ja jäähdyttely onnistuu matkan aikana ja isäkin on lupautunut tulemaan pari kertaa viikossa auttamaan A:n madaltamisessa ja palkkauksessa. Vain luonto sotii vastaan...



























Taikan jalka on kestänyt hyvin vähän vauhdikkaampaakin menoa. BOT-verkkoloimi huolehtii siitä, että jalka on sen verran suojattuna, ettei kovemmatkaan pakkasest haittaa ulkoilua. Kun mittari näyttää -10 tai kylmempää, saa Taika takin niskaansa - niin paljon kuin se sitä vihaakin. Miinuksena verkkoloimessa on se, että löysempi uloste tahrii takin. Yleensä tätä ongelmaa ei ole, mutta nyt, kun heitin ehkä vähän liikaa nappulaa Taikan kuppiin aamulla, sain pestä loimen takaosan. Toinen miinus on toki korkea hinta; mun tarvitsee hankkia Tiaralle uusi BOT, koska Taikan verkkoloimi on sille liian pieni. Opiskelijabudjetilla ei kovin paljoa houkuta, mutta mihin muuhunkaan sitä syntymäpäivälahjaksi saadut rahat käyttäisi, kuin koiriinsa? Onneksi saadaan kaverilta takki sovitettavaksi viikon päästä, niin tiedän kumpi koko on Tiaralle parempi; 37 vai 40.

Kotona ollaan treenattu Tiaran kanssa rauhoittumista. Sen kanssa ei montaa kertaa olla hallilla oltu muiden koirien läsnäollessa, jonka huomaa käytöksessä. Nyt treenaillaan vielä vähän aikaa kotioloissa rauhoittumista, jonka jälkeen aletaan siirtämään harjoitteita hallille ensin yksin, sitten muiden koirien ollessa paikalla.



























Tiaralla alkaa kisaikä lähestymään. Muutaman päivän yli kuukausi, niin se on kisaiässä, eikä se osaa oikein mitään - ja silti samaan aikaan se osaa vaikka mitä. Meillä on Janita Leinosen yksärin lisäksi käytettävänä Rajalan Elinan yksäri. Kovasti jo odotan, että voisin sen varata, mutta maltan siihen saakka, että ollaan saatu A kuntoon. Käytännössä tahdon mennä sinne vasta, kun Tiara on kisakunnossa, jotta saadaan suurin mahdollinen hyöty. Vuoden mittaan tarkoitus olisi myös ostella yksittäisiä treenikertoja eri kouluttajille, jotta päästään pikkuhiljaa Tiaran kanssa samalle aaltopituudelle ja saadaan vihdoin kunnolla startattua meidän agilityuramme.

Kevään mittaan olisi tarkoitus ilmoittaa Tiara johonkin näyttelyynkin, mutta katsotaan toteutuuko se. Agilitykisoihin nyt ainakin olisi tarkoitus päästä. Tavoitteena on, että Tiaran on kisakunnossa seuramme omiin kisoihin mennessä kesäkuussa. Nose work -hajukin pitäis pitkästä aikaa kaivaa jääkaapin perältä ja alkaa taas treenailemaan, se on ihan totaalisesti jäänyt!

Tältä näyttää meidän lenkin alkupää. Tämä löytyy ihan asunnon vierestä, ojan ylityksen jälkeen koirat pääsee vapaaksi. Naapurin kissan turvallisuuden vuoksi en juurikaan pihassa ole omiani vapaana pitänyt, mutta ojan toisella puolen kyllä.