keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Tuplanollavoitto

Viime perjantaina käytiin tekemässä Tiaran kanssa viimeistelytreeni seuramme kentällä, jossa alkuviikon kilpailutkin pidettiin. Oikeastaan kaikki sujui, mitä varten kentälle mentiinkin; keinu, A ja kepit oli hyviä. Puomia ei päästy treenaamaan, koska se oli huollossa. Sitä käytiin tekemässä vielä hallilla ja otettiin samalla pieni A-puomi -erottelutreeni. Tiara lähtee hyvin ohjauksiin ja sitä on ilo ohjata, kun ainakaan vielä se ei juurikaan sooloile omiaan, vaan tekee kuten pyydetään.


Eilen oltiin toisissa kilpailuissamme seuramme treenikentällä. Kilpailut tuomaroi Reetta Pirttikoski. Tarjolla oli kaksi agilityrataa, joille molemmille me osallistuttiin. Kontaktiesteet oli lainattu seuramme jäseneltä ja A-radalla huomasi heti alkuun, että Tiara ei erottanut puomia keinusta, kun alla oli Agimetin puomi. Se hidasteli, mutta pääasia on, että tuli puomin loppuun saakka ja pysähtyi alastulolle. A sujui hienosti ja keinukin oli ihan hyvä. Maaliin tultiin nollaradalla ja hidasteluista huolimatta voitettiin rata. Samalla saatiin ensimmäinen LUVA-nollamerkintä kisakirjaamme.


B-radalla keinu toimi taas hyvin ja kepit meni sujuvasti. A:n osuma oli aika olematon, mutta toisaalta väli seuraavalle esteelle oli pitkä, eikä pitkiä estevälejä A:lla olla vielä ehditty Tiaran kanssa harjoittelemaan. Jos olisin ollut fiksu, olisin tietysti voinut auttaa sitä laskemalla käden hetkeksi alas, mutta jälkiviisastelua... Joka tapauksessa se osui kontaktille, todella ylös, mutta osui kuitenkin. Puomi meni toisella radalla paljon paremmin, olin siihen oikein tyytyväinen. B-radasta tuli videolle vain kahdeksan viimeistä estettä, mutta näihin kahdeksaan sisältyi onneksi tärkeimmät kohdat eli A ja puomi. :) Myös toiselta radalta saatiin kisakirjaan täydennystä ja voitettiin. Etenemäkin parani 3,65m/s:ta neljään.

Puomin suorittaminen on tarkkaa työtä.
© Marjo Alander


Lähdöt toimi molemmilla radoilla ihan täydellisesti. Tiara ei ottanut häiriötä mistään, edes ihan selän takaa mennyt koira ei haitannut. Samoin puomilla ja keinulla Tiara odotti hienosti lupaa ja haki ihan oikeille paikoille. Siitä on tullut jo nyt oikeen näppärä koira ja sen kanssa on kiva kisata. Pikkuhiljaa ollaan edistytty myös rauhoittumisharjoituksissa, nyt jo sujui kisapaikalla paremmin kuin Raumalla viikkoa aikaisemmin. Ehkä ensi viikolla Tampereella sujuu vieläkin paremmin :)

Tiara & hänen palkintonsa. Kiitokseksi mukaanpääsystä Taika teurasti toisen leluista samantien.

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Kisauran aloitus

Tiara starttasi kisauransa agilityssä eilen Raumalla. Mentiin paikalle hyvissä ajoin, koska Tiara ei ole kuukausiin ollut haistelemassa kisatunnelmaa edes turistina. Päästiin heti ilmoittautumisen kautta mittaukseen. Marjo Heino mittasi Tiaran ensimmäisenä ja Kari Jalonen mittasi toisena. Tiara seisoi todella nätisti paikallaan, ei hievahtanutkaan, eikä ollut mittatikusta moksiskaan. Jalonenkin kysyi, että onko se opetettu tähän, kun niin upeesti osaa seistä paikallaan. Meillähän nuo opettamiset menee lähinnä niin, että mennään näyttelyyn, koira pöydälle ja siinä sitten ollaan - tosin sen verran panostan jo pentuna opetukseen, että mun koiriani pystyy vieraskin ihminen vääntämään ja kääntämään ilman, että koira vastustelee, josta olen kovin ylpeä. Harva uskoisi silti Tiarasta tätä, jos näkee sen esimerkiksi radan reunalla haukkumassa ja käymässä kierroksilla... Molemmat tuomarit saivat saman tuloksen ja näin ollen Tiara on mini!! Aiemmat mittauksest kunnollisella tikulla on suoritettu silloin, kun Tiaralla on ollut pohjavilla ja tässä lienee syy siihen, että olen sitä kokoajan pitänyt medinä. Hyvin se sinne tikun alle sopi ilman pohjavillaansa, vaikka en edes ajanut sään kohdalta loppuja karvoja alas. Jalonen mittasi kauan ja hartaasti ja sanoikin, että Tiara on ihan rajalla. Näin ollen pääsimme starttaamaan ensimmäisissä virallisissa kilpailuissamme mininä.

Tiara alkoi selkeästi rauhoittua paremmin kisapaikalla. Edelleen se haukkui tietyt koirat (lue: tuijottavat) ja välillä keräili kierroksia muiden koirien leikistä tai radalla menevistä koirista, mutta välillä se kaikessa rauhassa makoili radan reunalla tai katsoi muiden menoa rauhallisena. Ne, jotka on meidän kanssa treenanneet, tietää tämän olevan meille murskavoitto. Ihanaa nähdä, että jotain muutosta on tapahtunut.

Ensimmäisenä oli Marjo Heinon tuomaroima agilityrata. Heti radan alussa oli kepit, joiden kohdalla rataantutustumisessa hieman arvoin, että annanko Tiaran hakea itse vai menenkö näyttämään ensimmäisen välin. Valitsin tällä erää väärin ja Tiara haki kepeillä toiseen väliin. Tätä jäin miettimään, että mistä johtui, mutta tulin siihen tulokseen, että se olisi kaivannut enemmän tukea multa uudessa ympäristössä ja vierailla esteillä. Muuten rata meni kivasti. Rengas, pituus ja muuri toimi, niitä ollaan tehty vaan muutaman kerran. Juoksu-A oli ihan hyvä. Keinu oli hidas, mutta sitä me vahvistellaan nyt pikkuhiljaa, tauon jälkeen aletaan treenaamaan sitä enemmän. Lopussa olin myöhässä, joten jouduin kokeilemaan takaaleikkausta, jonka kanssa mulla on usein ongelmia - toimii! Tuloksella 5 ylsimme sijalle 2. Yhtään nollaa ei mineissä tällä radalla tullut.


Seuraavana meillä oli hyppäri, jonka tuomaroi Kari Jalonen. Rata ei ollut ihan helpoimmasta päästä, mutta tykkäsin siitä kovasti. Ensimmäinen hyppy tuli alas. En ole varma mitä tapahtui, mutta epäilen taas kääntäneeni koiralle takapuolen ja aiheuttaneeni Tiaralle kiireen, jonka vuoksi se ei keskittynyt itse hyppyyn. Se meni tästä hämilleen ja ohitti toisen esteen. Tiara on pudottanut riman ehkä kahdesti aiemmin, nekin radan yhteydessä ja korkeuden ollessa 35. Radan puoliväliin se tuntui melko tahmealta. Kepeille mennessä Tiara kurvasi edestäni mutkaputkeen ja jälkeenpäin videolta katsottuna en yhtään ihmettele: en näköjään edes ohjannut sitä sinne kepeille, annoin vain pelkän keppikäskyn. Hups. Keppien jälkeen Tiara alkoi tuntua omalta itseltään ja meno alkoi tuntumaan hyvältä. Lähöt toimi molemmilla radoilla todella hienosti. Nyt vaan lisää kisakokemusta meille molemmille. Oma kisarutiini on yli yhdeksän kuukauden kisatauon aikana kadonnut ja Tiara oli vähän lukossa.


Tänään oltiin Rajalan Elinan puolikkalla yksärillä. Aloitettiin treeni tekemällä keinutreeniä, koska keinu vaatii paljon hiomista. Tehtiin pientä radanpätkää ennen keinua ja keinulla Tiaraa odotti superhyvä palkka keinun alla olevalla lautasella. Yhden treenin aikana edistyttiin keinulla huimasti. Nyt mun pitää muistaa, että oma liike ei saa pysähtyä kienua tehdessä ja pitää kannustaa Tiaraa kunnolla. Täytyisi saada joku treenikaveri kentälle, niin päästäisiin sinne tekemään keinua. Se kun on vähän hankala raahata yksin parakista ulos.

Treenttiin myös putkea ja ohjaukseen tulemista. Melko varmasti, jos radalla olisi kohta, jossa Tiaran pitäisi tulla putken suun ohi ohjaukseen, se valitsisi putken ja tulisi sen jälkeen ohjaukseen. Siksi halusin harjoitella tätä. Ensin se sai mennä muutaman kerran ohjatusti putkeen. Sen jälkeen sen piti juuri ennen putken suuta tulla ohjaukseen. Kolme ensimmäistä kertaa mentiin ohjauksesta piittaamatta putkeen, neljännellä kerralla käytin ohjauksessa apuna lelua ja loput kerrat olikin ihan täydellisiä! Tämä menee meidän treenilistalle, aika opetella tulemaan kunnolla ohjaukseen ilman, että mulla tulee missään kohtaa rataa sellainen fiilis, että entä jos se ei tulekaan.

Koska Tiara on ollut ihan huikea pikkukoira viime aikoina ja ollaan edetty agilityssä hienosti, päätin palkita sen ensimmäisellä Ke-hullaan. Ennen olen aina käyttänyt vinkuvaa Kongin palloa tai tuunattua vetolelua, jossa on karva. Olen palkannut ihan liikaa Tiaraa pois päin minusta ja nyt pitäisi alkaa palkkaamaan sitä kädestäkin enemmän. Helpoin olisi, kun on vain yksi lelu, joka toimii sekä heittäessä, että vetoleikissä ja bongasin Elinan hallilta Ke-hun vetolelun, jossa oli vinkuva tennispallo kiinni. Se oli niiin Tiaran näköinen, että mun oli pakko ostaa se ja Tiara olikin ihan onnessaan, kun pääsi sillä hetkeksi leikkimään meidän pihaan.




sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Ensimmäinen täyspitkä rata!

Käytiin perjantai-iltana Tiaran ja Taikan kanssa hallilla. Taika pääsi tuttuun tapaan mukaan lämmittely- ja jäähdyttelylenkeille. Tiaran kanssa mentiin tekemään vielä treeni ennen ensi viikon kisoja. Hallille oli rakennettu melko suoraviivainen rata ja ajattelinkin, että tässä on hyvä sauma kokeilla ensimmäisen kerran täyspitkää rataa, sitä kun ei ole menty vielä kertaakaan.
Ensimmäisellä yrityksellä ohjaaja unohti radan, koska laiskuuttani en jaksanut tutustua siihen oikeastaan yhtään.. Toisella kerralla vetäsin selälleni vitoshypyn kohdalla. Ajattelin kotoa lähteissä, että teen samalla koirien iltalenkin ja takaraivossa vissiin jyskytti vain ajatus iltalenkistä, koska vedin asiaa ajattelematta jalkaani ihan tavalliset lenkkarit, joilla sitten liukastelin koko ajan. Ihan kamalaa treenata agilityä tollasilla kengillä! En ymmärrä, miten oon joskus alkuaikoina 10 vuotta sitten pärjännyt tollasilla...

Kolmas kerta toden sanoo ja niin vaan vedettiin meidän ensimmäinen täyspitkä ratamme. Tiaran puomi oli aikas kiva. Ollaan parissa treenissä vahvistettu sitä oikeaa paikkaa ja sieltähän se löytyi heti ensi yrittämällä. Rengaskin onnistui hienosti, sitä ollaan tehty aika vähän. Putkijarttu kaipaa vahvistusta, niitä(kin) ollaan tehty luvattoman vähän. Omaan liikkumiseen oon löytänyt rohkeutta, nyt pitäisi alkaa keskittyä siihen, että juoksisin ihan tosissani täysillä, enkä vaan lönköttelisi menemään...


Rauman kisojen jälkeen käydään Elinan yksärillä, sen jälkeen vielä Wecan kisat ja sitten Tiara saa ansaitsemansa kahden viikon totaalitauon agilitystä. Jatketaan taas sitten kesäkuun lopulla, nyt on ollut koira sen verran rankassa treenissä, että aika pitää lyhyt lepokausi ja jatkaa vasta sitten. Tauko tulee hyvään saumaan, koska seuraavaksi kisataan vasta heinäkuun lopussa Raumalla. Nyt on tosi huonosti viikonloppukisoja, kaikki joihin haluaisin, on arki-iltoina ja juuri katsoin kalenteria, että heinäkuun ainoat iltakisat osuu työviikolle, joten ne saa sitten jäädä. Ehditään tauon jälkeen hyvin treenaamaan vielä ennen Rauman skaboja.

Taikalla on juoksu ja se on taas melkoinen prinsessa. Eilen aamulla ei hankkinut ruoka kelvata, illalla ei lihaa edes maistanut. Tänään aamuruoka tarjoiltiin aktivointileluista ja se upposi hyvin, kädestä, kupista tai muualta ei ruoka kelpaa, sen sijaan kyllä kaikki herkut kelpaisi. Molempien koirien kanssa ollaan jumppailtu kotona tasapainotyynyn ja jumppapallon avulla. Tänään mulla alkoi varsinaisesti kesäloma, kun sain viimeisenkin koulutehtävän palautettua. Tiistaina ollaankin sitten jännän äärellä illalla, hui!

torstai 1. kesäkuuta 2017

Kisavalmiit

Sunnuntaina tunsin sen, mitä olen odottanut: me ollaan valmiita ensimmäisiin kilpailuihimme. Maanantaina tuo tunne sai vahvistuksen ja ennen nukkumaanmenoa näpyttelin pari ilmoittautumista. Ensimmäisiin kilpailuihin on siis aikaa viisi päivää, siitä viikon päästä on jo seuraavat. Kisakalenteri näyttää vähän tyhjältä sen jälkeen, koska jostain syystä kaikki haluaa järjestää vain iltakisoja arkisin. Iltaunisena ihmisenä arki-iltana Tampereelle tai Seinäjoelle lähteminen ei kauheasti houkuttele, mutta ehkä me ensi kuussa menemme, jotta saadaan kisakokemusta. Ilmoitin Tiaran suosiolla medeihin, koska sinne se todennäköisesti tulee joka tapauksessa päätymään. Oma mittaustulokseni on poikkeuksetta ollut n. 36 cm, virallista mittausta ei vielä ole suoritettu, se suoritettakoon sitten Rauman kisoissa.













Sunnuntaina päästiin Sonian valvovan silmän alle treenaamaan A:ta. Videolta, joka löytyy tekstin alapuolelta, huomaa selkeän eron mun omassa liikkumisessa ja se ero näkyy myös Tiaran suorituksissa. Tän treenin myötä mä oon oppinut rytmittämään A:n paremmin ja maanantina mä jo ihan oikein juoksinkin, enkä vain hölkkäillyt. Paras ajoitus meille on, että menemme samaan aikaan ylösmenolle ja minä spurttaan edelle. Tällöin Tiara tekee ihan huikean A:n, katsokaa vaikka kohdasta 1:17. Saatiin todella hyvä treeni aikaan ja hyviä toistoja. Ens viikolla sitten kokeillaan kisoissa, että miten A siellä toimii :)


Maanantaina käytiin vielä ottamassa lyhyt treeni Tiaran kanssa, jotta uskalsin sen ilmoittaa kilpailuihin. Tehtiin kontaktien erottelua ja vahvistettiin puomilla ja keinulla oikeaa paikkaa. Lisäksi kokeiltiin ensimmäistä kertaa medi-muuria, joka on muuten ihan valtavan korkea, ja medien pituutta. Rengastakin otettiin muutaman kerran. Suorat lähestymiset renkaalle sujuu hienosti, mutta vinoissa lähestymisissä Tiara hyppää renkaan sivusta. Nämä kolme estettä on muutenkin jäänyt hieman vähälle treenille, joten niiden parissa aherretaan jatkossakin. Huomenna mennään Tiaran kanssa tekemään vielä yksi treeni ennen kisoja.


lauantai 27. toukokuuta 2017

Ajatuksia ja oivalluksia

Toukokuu alkaa olla ohi ja kalenterin merkinnät alkavat vähentyä, näin ollen siis koirajutuillekin jää enemmän aikaa. Työharjoittelu on loppupalautetta ja tehtävänpalautusta vaille valmis ja maanantaina alkaakin loma. Ilmat ovat olleet kohdillaan, ei liian kuuma, mutta ei kylmäkään. Tuntuu, että joka päivä on aurinkoista ja luonto on herännyt. Itselläkin on enemmän energiaa ja viihdyn paremmin ulkona nyt, kun kaikkialla on vihreää.


Iiris täytti kaksi viikkoa sitten 12. Se kävi hammaskiven poistoa varten eläinlääkärissä terveystarkastuksessa ja kaikki oli kunnossa. Veriarvotkin olivat hiutaleiden alhaista määrää lukuunottamatta kunnossa. Hammaskiven poiston yhteydessä löytyi yksi katkennut hammas, joka poistettiin.

Kaivoin arkistoista vanhan kuvan, kun uudet kuvat on kaikki talvisia.


























Äitienpäivänä käytiin Tiaran kanssa Eurassa ryhmänäyttelyssä. Tuomarina oli Esko Nummijärvi ja tuloksena odotetusti EH. Näkisittepä sen turkin - tai sen puuttumisen... Ei ole kauaa, kun päivittelin, ettei Tiaralta ole vuoden iässä lähtenyt kunnolla karva toisin kuin Taikalla aikanaan. No, nyt se sitten lähti. Jatkossa kaikki Tiaran arvostelut on nähtävillä sen omilla sivuilla.
"Rotutyyppi erinomainen. Niukassa karvassa kilpaileva narttu, jolla oikean muotoinen pää. Kookkaat korvat. Hyvä selkä, häntä, rinta ja raajat. Lyhyt karvapeite. Esiintyy ja esitetään erittäin hyvin."

























Viikko sitten oltiin Tiaran kanssa Leinosen Janitan yksärillä, joka tulikin tarpeeseen. Treenattavaa on hirmuisesti. Puomilla Tiaraa alkuun jännitti. Ei olla aiemmin päästy kokeilemaan vierasta puomia ja ero seuran puomiin on selkeä. Vauhti kuitenkin löytyi nopeasti. Osan alastuloista Tiara teki hyvin, osa taas jäi "askeleen päähän". Tähän lähdetään pureutumaan sillä, että minä korjaan Tiaran paikkaa, ei Tiara itse. Puomin jälkeen oli hypyllä putkiansa; hypyllä koira näkee väärän putken ja sinne Tiarakin sujahti muutamaan otteeseen, koska en katsonut katsooko Tiara minuun vai väärään putkeen. Kutsulla tultiin heti oikeaan putkeen, vielä kun muistaisi olla olettamatta, että kyllä se sieltä tulee, kun minäkin menen.

Mulla on yksi iso ongelma se, että en osaa luottaa Tiaraan tarpeeksi. Tiedän teoriassa, että se osaa ja irtoaa, mutta ohjaan sitä kuin se ei osaisi mitään. Jos en koskaan poistu mukavuusalueelta, en koskaan opi luottamaan Tiaraan, koska en anna sille mahdollisuutta näyttää osaamistaan. Niinpä poistuin mukavuusalueelta ja aloin lähettää sitä esteille ja liikkumaan itse. Tiarassa huomasi selkeän muutoksen siihen, kun uskalsin itse edetä; laukka piteni ja vauhti kasvoi. Janita kysyikin multa, että miksi en tee sellaista agilityä mitä tykkään itsekin katsoa. Oli aika silmiä avaavaa kuulla se kysymys, koska sen myötä olen itse ajatellut ja analysoinut paljon enemmän omaa ohjaustani ja omia valintojani. Siinä on siis meille tavoite - tehdä sellaista agilityä mitä voin katsoa ihaillen. Omakin varmuus alkoi löytyä ja lopulta luotin jo siihenkin, että koira osaa itse numerot - unohdin ohjata. Nyt yritän pitää mielessäni sen, että jokainen este tulisi ohjata kuin se olisi lähtö ja miettiä missä kohdassa minä haluan olla ja ennen kaikkea olla siellä.

Kepeillä me ollaan tehty virheitä tähän asti tasan yhdestä syystä: minä katson estettä, joten koiran on pakko katsoa minua. Se katse tulee selkärangasta ja nyt sinne pitäisi saada iskostettua se, että katse on koirassa, jotta koira voi katsoa esteitä. Tiara ei tee ainuttakaan virhettä aloituksessa, jos mun katseeni on siinä. Toinen kohta, missä meillä voi tulla virheitä, on viimeiset välit. Ajaudun jatkuvasti liian lähelle keppejä ja käännän Tiaralle selkäni. Nyt opettelen siis tilan antamista ja sitä, että rintakehä on se, joka avataan koiralle.

Keinulla me taas vähän pohdiskellaan. Se vaatii hurjasti lisää vahvistamista, koska Tiara hidastelee. Hidastelu on alkanut pitkän keinu-tauon jälkeen ja nyt siihen aletaan puuttua tiukemmin. Ajattelin seuraavaksi kokeilla alustan kiinnitystä keinuun, jos se toisi lisää vauhtia ja rohkeutta. A oli meidän treenejä nähden huonossa kohdassa. Ainoa este mitä sen edessä oli, oli kepit ja nekin oli 7-8 metrin päässä. Kokeiltiin joka tapauksessa A:ta alastulolta, koska Janita halusi nähdä miltä se näyttää. Aloitettiin kontaktin yläpuolelta ja edettiin kolmella toistolla harjalle. Joka kerta Tiara teki upean juoksarin ja saikin kehuja siitä. Sillä on kivasti ajatus alas ja sille on selkeetä mitä tehdään.

Tiara kääntyy tosi kivasti ja kulkee hyvällä vauhdilla eteenpäin. Mun on vaikeaa muistaa se, että katse pysyy koirassa myös kepeillä ja putkilla, eikä suinkaan hakeudu sinne esteiden suuntaan. Sillon me tehdään ihan törkeen hienoa rataa ja Tiara toimii täydellisesti.


Torstaina oltiin Tiaran kanssa Päivi Saarilahden rauhoittumiskoulutuksessa. Meidän elämä on ollut todella hektistä ja aina mennään jonnekin ja tehdään jotakin. Tiara on aina valmiina tekemään jotain ja nyt koin ajankohtaiseksi alkaa opettelemaan ihan kunnolla myös sitä tekemättömyyttä. Se pystyy nukkumaan esimerkiksi näyttelyissä, kun taas agilityhallilla se ei mene edes makuulle oma-aloitteisesti. Pääsääntöisesti me mennään hallille, käydään lämppäämässä, treenataan, jäähdytellään ja lähdetään pois. Oppiiko koira jossain kohtaa siihen, että siellä voi myös esimerkiksi huilata? Ei. Sitä me lähdetään opettelemaan.

Alkuun tehdään harjoitusta kotona, sieltä siirrytään lenkille ja pikku hiljaa myös hallille. Harjoitus tekee myös mulle hyvää, koska opettelen itsekin edelleen rauhoittumista ja rentoutumista. Ensimmäisten harjoitusten jälkeen me ollaan lähdetty lenkille ilman, että Tiara on härppinyt Taikaa kertaakaan, enkä minä ole menettänyt hermojani. Eron huomaa heti, kun lenkille lähdetään kiireellä ilman harjoitusta: Tiara alkaa nostamaan kierroksia jo ovella. Pitäisi oppia varaamaan se 15-30 minuuttia ylimääräistä aina ennen lähtöä. Pitkä matka on kuljettavana, mutta heti näkyvät muutokset on mulle kaikkein paras motivaattori.






















Agilityä ollaan toki käyty näiden muutaman viikon aikana tekemässä yksärinkin lisäksi. Pääpaino on A:ssa, mukaan otetaan alkutreenistä aina puomia ja keinua. Nyt pitäisi alkaa tekemään taas enemmän ratoja, koska ensimmäiset kisat lähestyy. Hyppykorkeus on tällä hetkellä 35 cm, tarkoitus olisi nostaa se jossain vaiheessa 40 cm:n. Kisoissa se sitten lopulta selviää, että onko Tiara mini vai medi, mutta oma mittaustulos kallistaa sen verran vahvasti medin suuntaan, että alettiin treenata medejä varten.

Tiara sai omat pelastusliivit. Se on rakastunut vedessä läträämiseen ja uimiseen, mutta omistajan mielenterveys ei kestä ajatusta siitä, että se saisi olla ilman pelastusliivejä vapaana rannalla. Tiaralla, kuten myös Taikalla nuorempana, on vielä huono uintitekniikka; sen takapää laskee ja etupää räpiköi. Taika oppi oikean tekniikan parissa kesässä ilman pelastusliivejä, mutta erona Tiaraan on se, että Taika meni veteen lelun perässä, haki lelun ja ui rantaan. Tiara menee veteen vain, koska se on niin sairaan siistiä. Hän saa siis jatkossa ulkoilla rannalla vapaana pelastusliiveissä omistajan mielenrauhan säilyttämiseksi. Vielä kun päästäisiin rannalle saakka.

Pelastusliivien kylkeen piti tietysti hankkia vesilelu.

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Koiramainen kevät

Meidän edellisistä agilitytreeneistä on jo kaksi ja puoli viikkoa! Voitteko kuvitella... Niistä on vain hämärä muistikuva, jos oikein muistan, niin treenailtiin kepeille päällejuoksua ja kokeiltiin puomia muutaman kerran. Ensimmäisellä kerralla Tiara pysähtyi nätisti puomille, mutta seuraavilla kerroilla tultiin vauhdilla läpi. Syyn tälle huomasin, kun lähdin suutuspäissäni lenkille kesken treenin. Pallo oli palkkana liian kiihdyttävä, eikä teinikoira malttanut pitää itseään kurissa. Oma turhautuminen lisäsi Tiaran turhautumista ja soppa oli valmis. Lenkki on mulle paras tapa nollata ja miettiä mistä asiat johtuvat. Lenkin jälkeen saatiin puomista taas toimiva. Suoraan puomilta mentiin treenaamaan A:ta. Edistystä saatiin siihen pisteeseen, että 4,5 m päässä oleva putki ei vaikuta negatiivisesti Tiaran suoritukseen.

Viime viikolla Taika kävi eläinlääkärissä. Otetiin virtsakontrolli ja ultrattiin uusiksi. Kummassakaan ei ollut mitään sanomista. Samalla tutkailtiin Taikan oikeaa etusta, jota se alkoi ontumaan. Ensimmäinen ontuminen on tapahtunut viime syksynä, kun odotettiin polvileikkaukseen pääsyä. Tällöin asia kuitattiin ristiinontumisella. Sen jälkeen ei ole ollut ongelmia, kunnes kuutisen viikkoa sitten alkoi portaita alas tullessaan, sepelille tultuaan ontumaan. Kävin jalan läpi ja jalasta irrottaessani loppui ontuminen siihen. En sulkenut pois mahdollisuutta siihen, että tassussa olisi ollut tai tassuun olisi pistänyt kivi. Kaksi viikkoa sitten Taika tuli alas rappusia vanhempieni luona. Alas päästyään taas sama oej. ilmaan. Tällä kertaa ontuminen kesti useamman tunnin, kunnes taas palautui. Hämmentävää, että Taika joka päivä hyppii ja juoksee, eikä ontumista ole kuin joskus ja jouluna. Jalka tutkittiin käsin ja eläinlääkärin mielestä asiaa seuraillaan. Jos alkaa uudelleen, niin aletaan tutkia tarkemmin, koska ontumista on nyt ollut seitsemän kuukauden aikana sen kolme kertaa ja hyvin pieniä pätkiä. Nyt lisäsin Taikan ruokavalioon uudelleen nivelravinteen.

Kalenteri on alkanut täyttyä hyvää vauhtia. Huomaa, että kevät on saapunut :)

Vappuna olimme Tiaran kanssa näyttelyssä Sastamalassa. Vähän jännitti, kun edellisestä näyttelystä oli vierähtänyt jo liki vuosi, enkä tykkää match show'sta. En voi sietää sitä, että vieras koira tunkee iholle, jonka johdosta en käytä enää omiani mätsäreissä. Siihenhän se on tarkoitettu - harjoitteluun - mutta jostain syystä meidän vieressämme on joka kerta kehässä joku, joka ei ole omistajansa hallinnassa. Siispä olen päättänyt, että me käydään näyttelyissä se mitä käydään ja luotan siihen, että Tiara osaa olla fiksusti ihan ilman treeniä.

Näyttely järjestettiin Häijään Nesteellä. Näyttelypaikalla oli hyvin tilaa, vaikka ihmisiä ja koiria oli yllättävän paljon. Kehä oli ihan hyvän kokoinen pienelle koiralle. Ennen kehää hengailimme Tiaran kanssa näyttelyalueella ja harjoittelimme hieman seisomista ja ravia. Olen tyytyväinen Tiaran kehäkäytökseen. Se ravasi nätisti ja vähäisestä treenistä huolimatta jaksoi seistä paikallaan tarjoamatta muita temppuja. Pitäisi ehkä siitä tehdä kiva temppu, nyt se on lähinnä sellainen, että Tiara lähtee seisoma-asennosta tarjoamaan eri temppuja... Pöydälläkin oltiin nätisti, vaikka koko pöytää ei ole tainnut nähdäkään viime heinäkuun jälkeen. Tiara antoi tuomarin kopeloida itsensä läpi ja tarkastaa hampaat, vaikka yllätysyllätys sitäkään ei ole kukaan vieras tehnyt aikoihin. Jos en muuta ole koirilleni onnistunut opettamaan, niin ainakin sen, että vieraskin ihminen saa niitä veulata miten haluaa. On ollut helppoa viedä koira esimerkiksi näyttelyyn, hierojalle tai eläinlääkäriin, kun tiedät, ettei tarvitse miettiä antaako se vieraan ihmisen pidellä tai miten se reagoi mihinkin asiaan.

NUO ERI NUK1 SA
"Hyvät mittasuhteet. Sopiva koko. Hyvä pää. Vahva selkä. Kaunis häntä. Varma-asentoiset takaraajat. Oikeanlaatuinen karvapeite. Liikkuu hyvin."
Tuomari: Jukka Kuusisto

Näyttelykuvat © Eveliina Nokelainen
























Keskiviikkona oli Anne Talvitien mentaalivalmennus -luneto Porissa, johon osallistuin. Luento oli varsin mielenkiintoinen ja sain sieltä taas uutta näkemystä asioihin. "Muutama" A4 tulikin tekstiä täyteen ja voi olla, että jossain kohtaa koostan niistä oman postauksenkin paremmalla ajalla. Ehkä se on mun kesäprojektini; saada kirjoitettua aiheesta jäsennelty postaus, koska tällä hetkellä mun muistiinpanot on yksi iso ja suttuinen sekamelska.

Perjantaina käytiin Taikan ja Tiaran kanssa Kallossa. Kaverini laittoi viestiä, että lähdetään koirien kanssa koirarannalle, mutta koska rannalla oli tunkua, päädyimme Kalloon lenkkeilemään. Kiertelimme metsikössä ja rannalla, rannassa Tiara ja Ettan-cockeri pääsivät uimaan. Tiara on innoissaan päästessään veden ääreen. Se haluaisi vain läträtä vedessä ja suunta on joka kerta veteen, kun sitä jossain näkyy. Uintitekniikka ei ole vielä kehittynyt, Taikalla se kehittyi yhden kesän aikana ja uintimäärät olivat mitättömiä, joten uskon, että Tiarallakin tekniikka kehittyy oikeanlaiseksi hiljalleen. Mielessä on käynyt myös pelastusliivien osto, mutta katsotaan...






































Tänään käytiin treenaamassa A:ta liian pitkän tauon jälkeen. Aloitettiin treeni laittamalla putki n. viiden metrin päähän A:sta. Sen mitä näin, niin pääasiassa osumat olivat hyviä, mutta mukana oli myös tulkinnanvaraisia osumia. Kuvasin koko treenin videolle, katkaistessani videon vielä katsoin, että yli kahdeksan minuuttia oli kuvannut ja ladatessani sen koneelle ei video toiminutkaan. Video ei toiminut myöskään puhelimessa ja käynnistettyäni puhelimen uudelleen, se haihtui kuin tuhka tuuleen. Vähän laittoi ärsyttämään, nyt en näe suorituksia, enkä voi saada mitään vinkkejä ja neuvoja treeniin. Argh... Lopuksi siirsin putken parin metrin päähän A:sta ja otin pari toistoa, jotta lopettaisimme suorituksen varmaan onnistumiseen. :)

Eka agilitykuva Tiarasta ♥

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Tunnelma katossa

Keskiviikkona olin työpäivän jälkeen niin uuvuksissa, että päätin jättää kuluneelta viikolta ohjatut treenit väliin. Niinpä torstaiaamuna hyppäsin aikaisin ylös ja lähdin Taikan ja Tiaran kanssa hallille. Käytiin yhdistetyllä aamu- ja lämmittelylenkillä ja mentiin Tiaran kanssa treenaamaan. Tehtiin ensin keppejä pariin kertaan, jonka jälkeen jatkettiin A:n parissa. Putki pidettiin edelleen lähellä A:ta, mutta tällä kertaa otettiin vauhtia. Tehtiin ennen A:ta siis 2-5 esteen ratapätkiä ja A:n jälkeen putki. Tiara tulee mielestäni ihan hyvällä laukalla esteen ja kestää mun liikettä ja vaihtelevia sijainteja. Osumat on joka kerta puhtaita. Testailtiin vielä pariin kertaan keppejä, ne sujuu nyt ilman viimeistäkin verkonpalaa! Lopuksi Tiara sai leikkiä pallonsa kanssa ja minä tein Sporttitassun fysiikkatreenin. Juoksutreenissä Tiara toimi tsempparina juosten mun mukana pallo suussa.


Kotona ollaan taas kaivettu tasapainotyyny vaatehuoneesta esiin ja alettu treenaamaan sen kanssa niin koiria, kuin omistajaakin. Seuraavaksi pitäisi ottaa taas pallo käyttöön ja alkaa sen kanssa jumppaamaan. Taikalla on ihan huippuhyvä tasapaino ja se taiteileekin pallolla vaikka mitä, mutta Tiara kaipaa lisää kehonhallintaharjoittelua.

Eilen oltiin taas treenaamassa A:ta. Sonia tuli meitä kouluttamaan asiassa eteenpäin ja treenin jälkeen fiilis olikin ihan loistava. Saatiin hyviä eväitä seuraaviin treeneihin ja neuvoja miten edetä jatkossa. A:n jälkeistä putkea saatiin siirrettyä jo neljään metriin ja ennen A:ta alettiin tekemään mm. valsseja, ettei aina tultaisi täysillä A:lle. Kokeiltiin myös lisätä putken sijaan A:n jälkeen hyppy, mutta se oli vielä toistaiseksi liian haastava. Nyt jatketaan A - putki -treeniä ja aletaan lisäksi treenaamaan myös hyppyä A:n jälkeen. Tästä tulee niiin hyvä!

Tiaran kanssa aletaan ottamaan pientä kuntokuuria sekä koiralle, että omistajalle. Pääpaino on tietysti koirassa - missäs muussakaan - jotta saadaan rakennettua parempi lihaksisto Tiaralle. Se on tällä hetkellä ihan hyvässä kunnossa, mutta ei riittävän hyvässä. Se jaksaa hyvin treenata, mutta sille halutaan lisää voimaa, jotta saadaan optimaalinen suoritus A:lle. Seuraavaksi siis alkaa treenisuunnitelman teko.

Laitoin tänään aamulla kaksi näyttelyilmoittautumista ensi kuun ryhmänäyttelyihin Sastamalaan ja Euraan. Meidät voi siis nähdä siellä, kun poistutaan mukavuusalueelta ja mennään näyttelykehään pyörähtämään. Nyt, kun ei kisata agilityssä, on pakko päästä edes johonkin "kilpailuihin".