keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Valiokello käynnistetty

Tänään lähdettiin Tampereelle kisaamaan "vuoden viimeiset kisat", jotka ei ehkä kuitenkaan jää viimeisiksi. Ilmoitin Tiaran kolmelle radalle, kahdelle agiradalle ja yhdelle hyppärille. Ensimmäisenä kisattiin ensimmäinen agirata, joka oli puhdas aina toiseksi viimeiselle hypylle saakka. En juossut puomilta tarpeeksi edelle, kuten rataan tutustuessa suunnittelin ja ohjasin Tiaran hypyn väärälle puolen. Olin kuitenkin valtavan iloinen siitä, että mun pääni kesti jopa 18 estettä virheettä ja oma mielentila oli oikea.


Toisena oli hyppyrata, johon lähteissä päätin, että olen kriittisimmissä kohdissa ajoissa. Niin mä olinkin ja juostiin nollalla maaliin. Sillä hetkellä kiilattiin kärkeen, mutta koiria oli vielä parikymmentä menemättä. Loppusijoitus oli toinen ja tittidiiii; voittaja oli valio, joten SERT-H siirtyi meille!!! Oli ihan uskomaton tunne, kun kuulin, että meillä käynnistyi valiokello. Kisaajia oli kaikkiaan 38, joten senkin puolesta olen erityisen tyytyväinen sijoitukseemme. Rata oli kuin meille tehty; paljon takaakiertoja - mun ylpeyden aiheeni on Tiaran itsenäiset takaakierrot. Ihan huikea fiilis! 


Kolmantena oli vielä toinen agirata. Radalle mennessä omat ajatukset oli kohdillaan, ehdin hyvin selkiyttää ajatuksia hyppärin jälkeen ja kasaamaan itseni sen kaiken riemun keskellä taas radalle. Onnistuin siinä vasta juuri ennen omaa vuoroa, mutta se riitti. Me vedettiin hieno rata, tehtiin yhdessä ja se palkittiin nollalla - taituroitiin siis tupla! :) Tällä radalla yllettiin sijalle 4, kun meidän radan jälkeen vielä kolme kiilasi ohitsemme.


Erityisen tyytyväinen oon siihen, millä asenteella lähdin radalle ja minkä työn tein jo matkalla sen eteen, että oma ajatus on oikea. Me käytiin viime treeneissä kouluttajan kanssa pitkä keskustelu siitä, missä mielentilassa radalle kuuluu mennä ja se jäi johonkin takaraivoon muistiin - pidin sen mielessäni ja toivon, että mun ajatus ja asenne on sama myös jatkossa <3 SM-nollia on kasassa nyt 4/7, mukaan lukien tupla.


torstai 16. marraskuuta 2017

Kisailua ja treenejä

Viime lauantaina oltiin Tiaran kanssa Tampereella kisaamassa. Tuloksilla ei juhlittu, mutta olen kuitenkin ihan tyytyväinen päivän ratoihin. Ensimmäisenä oli vuorossa hyppyrata, josta taituroitiin harmillinen vitonen. Tiara pyörähti muurin edessä ympäri, jonka seurauksena tuomarin käsi nousi.



Toisena oli agirata, joka meni hylyksi oman typeryyteni vuoksi jo alkumetreillä. Muuten rata meni kivasti, erityisen tyytyväinen olin siihen, että Tiara korjasi oman linjan takaakierrossa hienosti, kun itse tulin vana vedessä.



Kolmannesta radasta on ikävä kyllä vain osa videolla, koska jostain syystä puhelin oli lakannut kuvaamasta kesken kaiken. Ääni kyllä kuuluu, mutta kuva jämähti keppien sisäänmenoon, jonka olisin ihan ehdottomasti halunnut videolle. Plääh. Tiara hyppäsi renkaan sivusta, jonka jälkeen se ehti suorittamaan seuraavan hypyn ennen kuin itse ehdin reagoida, jonka takia tuli hylky. Kepeille se kääntyi niin hienosti, että ei hylky enää mieltä painanut :)

























Eilen oltiin treenaamassa. Tehtiin pieni tehotreeni keinulle, joka tuotti heti tulosta. Tätä pitäisi vain useammin treenata ja sitä rengasta... Rata oli kiva, sai kerrankin lähettäellä koiraa heti alussa. Tiaran kanssa olen kovasti kiinni niissä ohjauksissa, joita Taikan kanssa käytin, enkä sen vuoksi aina edes ymmärrä, että Tiara tulee tosi hienosti ohjauksiin ja menee sinne minne pyydetään. Aluksi teinkin 7-10 välin niin, että tein 7 jälkeen sokkarin ja otin 9:n takaakierto-sokkarilla, jonka vuoksi Tiara teki 9-10 väliin kaarroksen. Kouluttajamme laittoi mut kokeilemaan tätä väliä niin, että ohjaan esteiden vasemmalta puolelta ja se tuntui ihan loistavalta valinnalta. Tiara tuli todella hienosti ohjaukseen ja se teki pienet, siistit käännökset. Nämä on niitä treenejä, joita tarvitsen lisää; tarvitsen ihmisen, joka laittaa mut luopumaan ohjauksista, joita tein Taikalle ja avaa mulle uuden oven.

Keppikulma oli Tiaralle ihan valtavan vaikea. Tai itsessään tällainen kulma ei ole hankala, mutta Tiaralla jäi kaarros päälle myös kepeille mennessä, jonka vuoksi se haki jatkuvasti väärään keppiväliin, vaikka ohjaus oli oikein. Ongelma ratkesi sillä, että suoristin Tiaraa ennen keppejä, mutta tämä pitää laittaa treenilistalle.

torstai 9. marraskuuta 2017

Jalat maassa, pää pilvissä
























Eilen oli Tiaran treenipäivä. Rata oli jo tiistailta tuttu, kun olin ollut kouluttamassa ja myös eri ohjausvaihtoehdot oli tästä johtuen tarkkaan mietittynä. Ensimmäisen putken toinen pää (oik. putki, pää nro 3/12) ei tosin ollut lähelläkään sitä sijaintia, mihin se on ratapiirroksessa piirretty, vaan se oli ennemminkin 2-hypyn tuntumassa.

Treenit oli oikeat hyvän mielen treenit ja fiilis oli ihan loistava. Tiaran kanssa koen jatkuvasti uusia ahaa-elämyksiä, joista viimeisimpänä mm. se, kuinka hienosti se kääntyy rytmityksellä. Rytmitys on jotain, mikä on aina ollut mulle tosi vaikeaa ymmärtää ja sen tekeminen on tästä johtuen ollut todella vaikeaa. Syynä tähän lienee se, että Taika ei juurikaan pelkällä rytmityksellä mihinkään suuntaan kääntynyt, mutta Tiaran kanssa ollaan varmaan jotain tehty oikein, koska se kääntyy. Tiara jaksaa mut aina yllättää myös hienoilla käännöksillään ja kovasti yritän oppia niitä käännöksiä hyödyntämään ja ennen kaikkea vaalimaan, jotta ne myös pysyisivät yhtä hienoina.

Radalla keppien aloitus oli tosi ahtaassa kohdassa ja putki oli vetämässä koiria. Pähkäilin tähän useita eri vaihtoehtoja. Alkuun ajattelin, että teen valssin ja koitan sillä saada Tiaran kepeille putken sijaan, mutta se tuntui todella vaikealta ja huonolta valinnalta jo rataantutustumisessa. Päätin, että kun treeneissä ollaan, niin kokeilen miten Tiara hakee itse kepeille. Oli mahtavaa huomata, että Tiara valitsee kahdesta vaihtoehdosta sen, mihin sitä käskytetään ja ohjataan, eikä sitä, minkä se kokee mielekkäämmäksi. Yhdessä vaiheessa elettiin aikaa, jolloin tällainen kohta olisi päättynyt siihen, että koira menee kymmenen kertaa putkeen vain, koska se on näköpiirissä. Tiarasta alkaa kuoriutua huippukoira <3

Paikoitellen radalla mun ohjausvalintani eivät olleet niitä, joita rataantutustumisessa olin suunnitellut ja olenkin iloinen siitä, että pystyin ohjaamaan loppuun saakka, vaikka välillä tajusinkin olevani jossain ihan muualla kuin siellä missä aioin olla. :)

Me saatiin pitkästä aikaa videokin meidän treeneistä, kiitos treenikaverin! Unohdin laittaa puhelimeen valon päälle, meidän halli kun on ihan suunnattoman hämärä, mutta parempi tämäkin kuin ei mitään. Lauantaina kisataan Tampereella, jee!


sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Treenikärpänen

Keskiviikon ohjatuissa treeneissä Tiara oli ihan huisin hieno. Tehtiin ratatreeniä ja suunnittelin ohjausvalintoja sen mukaan mitä meidän tarvitsee treenata. Takaakierroissa haluan, että Tiara suorittaa ne itsenäisesti mun liikkuessa kohti seuraavaa estettä. Aiemmin oon tehnyt lähes poikkeuksetta takaakierto-niiston, mutta nykyään luottamus alkaa olla sillä pohjalla, että annan Tiaran jäädä suorittamaan estettä itsenäisesti pelkällä katse- ja käskytuella. 

Pakkovalssit on aina ollut mulle liikkeessä tehtynä tosi vaikeita ja lopetinkin niiden käytön pitkäksi aikaa. Kun välistä vedot tuotti mulle päänvaivaa koiran kanssa joka ei viihdy radalla ohjaajan lähellä, kävi käsky alkaa suosimaan taas pakkovalsseja. Mieluummin valitsisin japanilaisen, mutta koska se ei kaikkialle sovi, on pakko poistua mukavuusalueelta. Niinpä myös pakkovalssi pääsi treeniin ja yllätyin itsestäni positiivisesti. Vaikka se ei ohjauksena tuntunut luontevalta, se tuntui kuitenkin ihan sujuvalta.

Radan reunalla oli vielä A:n ja putken vieressä puomi. Tiesin, että Tiara vaatii ennen A:tai olevalle hypylle vastakäännöksen mennäkseen A:n, mutta kuinka ollakaan se jäi taas tekemättä ja Tiara meni puomille. Vastakäännöksellä se meni A:ole, mutta putken ja kontaktien erottelutreenin puute näkyi. Takaakierto-persjättö on ollut mulle myös ohjauksena yksi mörkö, koska nuorempana Tiara ei niihin kunnolla tullut, mutta tällä radalla sain taas varmuutta niiden käyttöön, koska se toimi ihan kuten pitääkin.

Kun A mentiin toisen kerran, halusin tehdä sen jälkeen persjätön ja ohjata kepeille oikealla kädellä leikaten Tiaran takana. Tämä osoittautui meille tosi vaikeeksi. Ensin Tiara kääntyi väärään suuntaan, jonka jälkeen se alkoi hakea toiseen keppiväliin. Tiesin, että omassa ohjauksessa joku mättää pahasti, mutta loppujen lopuksi en vieläkään oikein tiedä mikä kaikki siinä mättää. Katse ja ohjaus oli väärin suunnattu ja niiden oikealla suuntaamisella saatiin ihan hyviä tuloksia aikaan, mutta tämä menee meidän treenilistalle - vaatii molemmilta lisää treeniä!














Perjantaina aloitettiin putki-puomierottelutreenit. Laitoin putken ja puomin pienen välimatkan päähän toisistaan ja otin muutaman onnistuneen toiston putkeen hakemista käskyllä. Aluksi Tiara valitsi puomin, koska se oli lähempänä, mutta hoksasi nopeasti lähteä tarjoamaan putkea. Kun putki oli varma, vaihdettiin puomiin. Parin putkeen menon ja palkatta jäämisen jälkeen Tiara hoksasi hakea puomille.

Kun esteet oli selkeät yksittäisinä, lisäsin haastetta alkamalla käskyttämään välillä putkeen ja välillä puomille. Tiara oli niin hyvin perillä jutun jujusta, että kokeilin vielä ottaa hypyn ennen putkea/puomia ja Tiara oli tosi hienosti kuulolla. Ei yhtäkään virhettä, jee! Vielä lisää erottelutreeniä ja A:kin mukaan treeniin, niin johan alkaa sujua.

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Pahan kisat

Keskiviikkoaamuna ajeltiin Taikan ja Tiaran kanssa treenaamaan hallille. Hallilla oli hyppyrata ja kaikki kontaktit sivussa, joten päätin olla raahaamatta niitä kentälle. Taika ja Tiara sai alkuun leikkiä keskenään hallissa, jotta Tiara sai suurimmat energiat purettua. Tehtiin lyhyt treeni, jotta ollaan tehty edes jotain ennen viikonlopun kisoja. Olin lähes poikkeuksetta myöhässä ja oma kunto ei kestänyt treenaamista. Loppujen lopuksi saatiin ihan toimiva treeni tehtyä.

Tänään kisoissa huomasi, että oma kunto ei ole vieläkään palautunut. Perjantai-iltana loppui 1000 mg:n antibioottikuuri ja olen sairastellut kuukauden, joten ei voi ehkä olettaakaan sen vielä palautuneen. Ensimmäisellä radalla taiteiltiin Tiaran kanssa meidän toinen nollamme kolmosissa. Meno tuntui hyvältä, A meni nappiin ja me tehtiin yhdessä. Keinu oli hidas, mutta se ei ollut sitä vain Tiaralla. Keinun pinta oli kamala ja olin kovin tyytyväinen, että Tiara suoritti sen hyvin rauhalliseen tahtiin, koska en olisi halunnut sen tekevän sitä täydessä vauhdissa. 


Toisella radalla tehtiin hylky. A meni siinäkin molempiin suuntiin ihan nappiin ja sivuirtoaminen toimi hienosti. Hylky meille tuli, kun tultiin A:lta hypylle ja Tiara päätyi väärään päähän putkea. En vieläkään ihan käsitä mitä siinä tapahtui. Olen käynyt kohdan läpi useaan otteeseen, mutta en vieläkään löydä siitä virhettä, jonka olisin itse tehnyt. Toistaiseksi tämä virhe menee siis Tiaran piikkiin, kunnes valaistun ja keksin mikä meni ohjauksessa vikaan.

Ilmoittauduin jo seuraaviin kisoihin ensi viikon lauantaille Turkuun ATT:lle. Marraskuun lopulle varasin Tiaralle kuvausajan Ventelältä - hui! Sitä ennen ehditään käydä vielä kolmet kisat ja varoajan umpeuduttua päästään vielä starttaamaan kerran tämän vuoden puolella. :) 

maanantai 16. lokakuuta 2017

Syksyisiä kuvia

Ollaan oltu hyvin hissukseen nyt pari, kolme viikkoa. Oon ollut flunssassa viimeisen kuukauden ja mitä pidempään tauti on jyllännyt, sen vähemmän on ollut energiaa yhtään mihinkään. Lenkit on mennyt niin, että koirat saa ulkoilla lähes päivittäin myös vapaana, jotta saavat purkaa energiaansa. Kotona olen niitä leikittänyt sen mitä olen jaksanut.

Tultiin perjantaina hoitamaan porukoille Simoa ja Iiristä, kun vanhempani menivät juhliin ja hyvä, että tultiin. Illalla nousi kuume ja lauantaina oli nielu sen näköinen, että lähdin päivystykseen. Sain vahvat antibiootit ja keskiviikkoon saakka sairaslomaa. Vanhempani on onneksi hoitanut koiria, että mä olen saanut levätä. Nyt olo alkaa olemaan kohenemaan päin, uskalsin jo ulkoilla ja käydä koirista ottamassa muutaman syksyisemmän kuvan.

Otin kaikista koirista yksittäin kuvia ja Taikasta ja Tiarasta vielä yhdessäkin, kun ne niin somasti menivät vieretysten istumaan. Viimeisen kuvan jälkeen katsoin esikatselua ja tajusin, että kuvan yläreunassa lukee "Ei muistikorttia". Vähän ärsytti siinä vaiheessa, erityisesti kun se ainoa näkemäni kuva oli ihan loistava. Yksikään kuva ei siis tallentunut. Ei auttanut kuin hakea muistikortti ja aloittaa alusta. Ihan hyviäkin kuvia lopulta muistikortilta löytyi.

Otin pienoisen riskin ja ilmoitin Tiaran ensi sunnuntaille kisaamaan. Mun antibioottikuuri loppuu lauantai-iltana (kyllä, on tarkistettu, että yksikään käyttämäni lääke ei ole kiellettyjen listalla :)) ja ennen kisoja on vielä pakko päästä treenaamaankin, koska Tiaran kanssa ei kannata mennä kisoihin ilman treeniä, muuten on edessä sooloilua.








sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Terveystutkimuksia ja ensimmäinen kolmosten nolla

Käytiin Tiaran kanssa tiistaina silmä- ja polvitarkastuksessa. Eläinlääkärinä toimi Tuomas Illukka, joka on Taikan ja Simon tutkinut näiltä osin useampaan otteeseen. Sekä silmät, että polvet olivat kunnossa. Loppuvuodelle on tarkoitus varata vielä kuvausaika Tiaralle, jotta saadaan selkä, kyynärät ja lonkat kuvattua.

Eilen oltiin kotikisoissa kisaamassa, ne olikin meidän toiset kisat kolmosissa. Ollaan treenattu ja kisattu todella vähän hiekalla, joka näkyy vauhdissa. Ensimmäinen rata oli vähän tahmea. Saatiin kepeiltä pari virhettä, kun ensin ohjasin Tiaran huonosti kepeille, jonka johdosta se lähti hakemaan keppejä väärältä puolen ja sen jälkeen käänsin kesken keppien sille selkäni. Lopulta meille tuli yliaikaakin, mutta juoksu-A oli ihan huippu! Itse en ollut kisakunnossa; olin flunssassa, joka näkyi ja tuntui jokaisella radalla.


Toisella agiradalla taiteiltiin nolla. Tiara irtosi hyvin esteille ja huonoista ohjausvalinnoista (tai hitaudestani) huolimatta saatiin radalta ihan hyvä etenemä. Sijoituksissa me oltiin kuudensia. Näin ollen me saatiin toivottavasti meidän ensimmäinen SM-nollamme, ensi vuoden tulosvaatimuksia ei ole vielä julkaistu, niitä odotellessa.


Kolmas rata oli hyppäri, sen tiesin menevän ihan penkin alle jo ennen kuin edes aloitimme. Mun ongelmani on se, että lähden tosi mielelläni ensimmäisenä, mutta jos palkintojenjako ajoittuu rataantutustumisen ja oman suoritukseni väliin, niin mulla menee pakka sekaisin, alan epäilemään taitojamme ja muuttamaan suunnitelmaa. Lopulta olin sitten auttamatta myöhässä ohjauksissa ja Tiara pujahti putkeen väärässä kohtaa. No, oli siinäkin paljon hyvää :)